Pelkoa, paniikkia, epävarmuutta… Asiakkaita liian vähän, kauppaa liian vähän, laskuja liikaa, usko loppumassa. Mitä teen?!
Tälläisessä tilassa yleensä menemme täysiin jumiin. Istumme tyhmänä koneemme ääressä, ehkä jaamme pari juttua somessa, alamme panikoida joka hetki enemmän. Vilkuilemme tiliämme sekä sähköpostiamme. Ei tilauksia vieläkään! Tuntuu, että emme selviä tästä mitenkään: laskujen eräpäivät paukkuu päälle, voimat katoavat, tuskin edes osaan mitään. Ehkä lopetan vain hiljakseen.
Vai pidänkö sittenkin vain vieläkin enemmän ääntä? Mitä siitäkin ajateltaisi? On nurinkurista ajatella näin. Oletetaan, että pöhinää voi tehdä vasta kun oikeasti menestyy. Siihen asti on parempi olla vain hiljaksiin… Vai onko todella?
Mietitäänpä.
Kuka meidät löytää jos emme ääntä pidä? Tuleeko joku sinua noutamaan kotoa, taikka toimistolta? Oletko varmasti kertonut potentiaalisille asiakkaillesi miten voisit heitä auttaa? Oletko varmasti ollut sielä missä asiakkaasi? Lähes 95%:ssa tapauksista et ole.
Asiakkaiden löytäminen kestää aikansa, tietämättömästä tietoisuuteen kestää oman aikansa. Kuka olet, mitä teet, mitä sinulta voi ostaa, mitkä ovat referenssisi? Mitä muut asiakkaat ovat höytyneet palveluistasi. Millaisen mielikuvan olet synnyttänyt, miten olet brändännyt juttusi? Ennenkuin kauppaa syntyy, kestää tämä jopa yhdestä kolmeen vuoteen, siinä välissä asiakkaalla pitää olla kiinnostus ja ostohalu tuotteeseesi. Lopulta tarvitaan vielä tarve. En tarkoita, etteikö kauppaa tulisi jo ennen tätä, mutta massojen liikkelle saanti kestää. Siksi markkinointi ja pöhinän ylläpito on tärkeää aina! Markkinointi vaatii työtä, jatkuvaa työtä.
Mutta entä paniikki?
Kun menemme solmuun, paniikkiin, lukkoon… emme tahdo päästä sieltä ulos omin voiminemme. Kaikki tuntuu kaatuvan päälle. “Auto paloi, vaimo lähti, pienehkö pyrstötähti, koiraani mäjähti.” Lauloi EppuNormaalikin aikoinaan. Pyörimme ympyrää. Lopetamme ne viimeisetkin jutut asiakashankinnan eteen, jotta säästäisimme. Lopulta säästämme itsemme ja yrityksemme kuoliaaksi. Mitä enemmän mietimme, sen enemmän jumitumme. Ulospääsyä ei tunnu olevan.
STOP!
Lopeta miettiminen. Ota asioihin etäisyyttä. Listaa haasteet, ota härkää sarvista. Jos et yksin pysty, kilauta kaverille, mentorille, sparraajalle. Käykää asiat yhdessä läpi, sillä toinen näkee aina paremmin kokonaisuuden kuin itse. Itse näemme vain ne ongelmat ja luulemme olevamme syvällä.
Kokeile myös mindfulness-oppeja, katso maksuton video ja hengitä hetki. Mikään suuri ei siinä välissä varmasti kaadu, mutta sinä jaksat paremmin taas eteenpäin!
Mieti, mitkä asiat veisivät eteenpäin, paikallasi istuminen ei ainakaan toimi. Ratkaisuja löytyy, jos niitä haluaa. Vaikka juuri nyt tuntisitkin olevasi umpikujassa. Lopulta tarvitaan vain ripaus rohkeutta lisää ja uskon vahvistusta. Päästäksesi sinne minne olet menossa.
t. Sparraaja Sanna – HätäApuSparraus ensi hätään!
“Mutta sateen jälkeen sää, käy aurinkoiseksi. Siis älä siitä huoli, näinhän täällä käy. Aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy. Tuuli ajanmittaan, pilvet valjastaa, ikuisuuteen karkaavat tähdet paljastaa…”
