Vastuu lukijalla…?!
Yleensä puhutaan ja kirjoitellaan paljon siitä, että pitää miettiä mitä ja miten kirjoittaa etenkin somen tila-päivityksiin, blogiotsikoihin tai esitteisiin. Tällä kertaa seuraavat rivit kertovatkin siitä, että vastuu siirtyy yhä useammin myös lukijalle. Kaikesta ei ehkä kannata viilata pilkkua, eikä toisaalta kaikkea tarvitse viimeiseen asti höylätä ja fiilata. On toki hyvä pyrkiä kirjoittamaan virheettä, muttei virheettömyyden pitäisi olla este kirjoittaa vapaasti. Ihminenhän täällä takana kuitenkin on. Emmehän me jätä puhumattakaan siksi, että jos vaikka tulee virheitä. Asiat voi aina selventää tarvittaessa. Kuulijan pitää ymmärtää myös kysyä.
Järisyttävä löytö! Supermysky tulossa! Ennennäkemättömiä kuvia! Yllättäviä käänteitä! Talvi yllätti autoilijat!
Millaisia mielikuvia yllä olevat “lööpit” tuovatkaan mieleen? Yleensä sellaisia, että haluaa tietää lisää: Mitä ihmettä! Ja sitten lopulta paljastuu kuitenkin, ettei kyseessä ole normaalia elämää kummempi juttu: Julkkis värjäsi tukkansa, kuvissa ei olekaan mitään sen ihmeellisempää ja “järisyttävätkin” asiat ovat uutisen kannalta lopulta olemattomia tai aivan normaaleja. Monesti käy kuitenkin niin, että muodostamme mielikuvan vain yhden otsikon perusteella – tutkimatta asiaa sen kummemmin.
Entäpä kun luet vaikka facebookissa jonkun tilapäivitysen, voit saada yhdestä lyhyestä jutusta helposti vääränlaisen mielikuvan ihmisestä tai yhteisöstä. Olisiko siis syytä tutkia profiilia ja vanhempia päivityksiä hieman lisää, mitä tämä yksilö on ehkä aiemmin kirjoitellut?
Ote elävästä elämästä: Naispsykologikaveri kirjoitti tilapäivitykseensä seuraavasti
– Kauppareissulla hieman pipo kiristi. Miehellä vuotaa nyt verta nenästä.
Eikö vain tulekin mieleen heti, että jopas on väkivaltainen ihminen ja vielä psykologi, huh huh? Mitä ihmettä on sattunut? Jos tämä lukisi iltapäivälehden kannessa isohkon julkkiksen kuvan kera, ostaisit varmaan lehden tietääksesi enemmän taikka lukiessasi jutun facebookissa, äkkiseltään saattaisit poistaa tälläisen henkilön kavereistasi… paitsi jos satut tuntemaan henkilön ja olet ehkä seurannut hänen aiempia tilapäivityksiään, tiedät että tähän sisältyy jokin jekku…
Totuus tässä kyseisessä jutussa oli niinkin tylsä, että kaveri oli neulonut juuri uuden pipon, jonka resori olikin jäänyt hiukan tiukaksi. Miehen nenään taas kopsahti auton peräluukku, ihan vahingossa, omasta erheestä johtuen. Täysin erilliset jutut siis, mutta kuinka mehukkaan jutun noista saikaan aikaan yhdistämällä sopivasti? Nerokasta! Eikö?
On toki vaarana, että näinkin raflaavan viestin kirjoittaja joutuu ainakin hetkeksi huonoon valoon hiukankin vieraamman ihmisen silmissä. Mutta mieleen jää aivan varmasti!
Olisikin järkevää tutkia asiaa ennenkuin hutkii. Yksi kommentti ei siis tee kesää, ei pitäisi tehdä. Sama koskee niin lehtien lööppejä, kuin uutisten otsikoitakin, ole kriittinen pelkkille otsikoille – lue kunnolla, tutki taustaa, googlaa, kysy ja keskustele. Näin saat kokonaiskuvan niin henkilöstä, yrityksestä kuin uutisestakin. Ja kun näet somessa tilapäivityksen joka on tyyliä: “Koiria myrkytetty Asmalammella, varoittakaa kaikkia!” – mieti tuleeko se viralliselta ja luotettavalta taholta? Kannattaa taaskiin googlata tai etsiä viranomaistiedotteita, sillä näissä on toki joskus perää, mutta valitettavasti todella suuri osa aivan tuulesta temmattua.
Näiden valossa on kiva joskus kirjoittaa, yrityksissä myös, hiukan raflaaviakin otsikoita. Pääasia on pitää linja yhtenäisenä. Jos leikittelet sanoilla, tee sitä usein. Jos et leikittele koskaan, voi näyttää oudolle jos teet sen kerran tai pari. Linja ei säily, eikä lukija tiedä oletko lintu vai kala – paitsi jos haluat olla sekä-että 😉
Mites se vanha sananlasku taas menikään: Kun savolainen puhuu, vastuu siirtyy kuulijalle … voisko tämän siis kääntää niin päin että vastuu on lukijalla, kun kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa.
Hei me viestitellään rohkeasti!
