Kun yrittäjän usko meinaa loppua…
Ei tästä mitään tule. Kukaan ei osta. Kauppa ei käy. Tuskin tämä tästä koskaan tokenee, en osaakaan yhtään mitään… Lopettaako vai jatkaako?
Tuttuja mietteitä monelle yrittäjälle etenkin hiljaisina aikoina. Joskus muulloinkin. Yrittäjäkin on ihminen. Ihminen, jolla on ajatuksia, pelkoja, toiveita ja inhimillisyyttä. Tämä kaikki kuuluu siis jokaisen yrittäjän arkeen, siis oikeasti ihan jokaisen. Menestyvätkin yrittäjät kokevat aika-ajoin ihan samoja tunteita. Älä siis pelästy näitä.
Itkettää, turhauttaa, pelottaa – eikä tiedä miten päästä eteenpäin. Kenelle voisi asioista edes puhua? Kaikilla muilla menee niin hyvin.
Yrittäminen on kovaa työtä. Se on ennenkaikkea ylämäkeä ja alamäkeä, vuorotellen. Joskus toista on enemmän kuin toista. Yrittäjyyden määritelmä tuleekin juuri tässä kohdassa esiin. Se se vasta on oikeaa yrittäjyyttä kun keksii keinot päästä eteenpäin uskon horjumisesta ja paskoista ajoista huolimatta. Yrittäjä hakee aina vain uudelleen ja uudelleen uusia ratkaisuja ja keinoja selviytyä.
Onnistuu, epäonnistuu, kokeilee, korjaa, yrittää, epäonnistuu, kokeilee taas. Yrittää.
Usein pohditaan yrittäjä sanan määritelmää, että yrittäjä sanana on väärä, koska se kuvaa vain yrittämistä. Voin kuitenkin sanoa yli kymmenen vuoden omalla ja asiakkaiden kokemuksella, että sana on oikeasti juuri oikea. Yrittäjä. Yrittää kaikesta huolimatta. Joskus liikaakin. Mutta yrittää. Yrittäminen ei ole sitä, että kerran kokeillaan ja sitten lopetetaan kun ei onnistunutkaan. Yrittäminen ei ole pikavoittojen metsästämistä. Se on pitkän matkan maratoni, jota harjoitellaan kokoajan. Ihan kokoajan.
Itkuja tulee ja pitääkin tulla. Hammasta purraan ja turhaudutaan. Usko meinaa mennä, vaan mistä taas päästään raiteilleen? 
Eteenpäin?
Puhumisella toiselle, kirjoittamisella, ottamalla etäisyyttä. Uskomalla. Tämäkin kaikki vaatii opettelua ja voin kertoa kokemuksesta, että vasta nyt vuosien päästä tähän osaa suhtautua “ammattimaisesti”. Eikä se tarkoita sitä, etteikö meitä pitkäänkin yrittäneitä joskus itkettäisi, turhauttaisi ja pelottaisi. Itkettää ehkä harvemmin, mutta pelottaa useinkin. Ja se kuuluu asiaan. Sitä se yrittäminen on!
Jos sinulla ei ole ketään luottohenkilöä jolle puhua ihmisenä, bisneksistäsi, uskalla ostaa apua vaikka työnohjaajilta tai meiltä sparraajilta. Usko tai älä, mutta tämä auttaa. Ei se sinulle heti asiakkaita ja rahaa tuo, mutta nämä tuovat sinulle yrittäjyydessä tarvittavaa uskoa ja vinkkejä jaksamiseen sekä eteenpäin puuskuttamiseen. Tätä me kaikki yrittäjät tarvitaan. Se ei ole höttöä, se on oikeaa asiaa.
Usko siihen mitä teet, usko itseesi!
Sanna Jylänki, yrityssparraaja, yrittäjän pää ja olkapää.
