Oksettaako yrittäjää?
Ahdistaa, kuristaa, ajatukset on solmussa, itkettää. On paha olla, oksettaa. Ei ole ketään kenelle puhua ja kertoa, miten pelottaa tai että voisi myöntää ettei jaksa enää. Yrittäjän pitää selvitä. Mielellään omillaan ja yksin.
Tai niin ainakin ennen ajateltiin. Ja ajatellaan usein vieläkin. Tällainen ajattelutapa on syvällä verissämme. Ei saa myöntää olevansa väsynyt ja loppu. Tai ei saisi, muka…
Sparraajantyössäni olen kohdannut yrittäjiä, ihmisiä, jotka ajattelevat näin. Kokemuksesta sanon, että sadoista asiakkaistani yli 90 % ei uskalla puhua aiheesta ääneen ja ajattelee, että vain minusta tuntuu tältä. Kaikilla muilla menee upeasti. Kukaan muu ei väsy, eikä pala loppuun. Loppuun palaminen ja väsähtäminen on vain lehtien jutuissa. Töissä käyvillä, ei yrittäjillä. Yrittäjän pitää jaksaa! Itsehän olemme tiemme valinneet. Emme siis saa valittaa.
Puppua.
Me olemme kaikki ihmisiä. Tavallisia ihmisiä, vaikka yrittäjiä olemmekin. Väsymme siinä missä kuka tahansa. Mekin saamme sanoa, että emme jaksa ja olemme turhautuneita. Päämme on sekaisin ja meitä itkettää, jopa oksettaa koko yrittäjyys. Aika-ajoin. Nämäkin tunteet kuuluvat asiaan yrittäjänä. Meidän pitää vain hyväksyä tämä tosiasia ja alkaa puhua aiheesta enemmän. Siksi kirjoitan tästä nyt tässä. Niin kuin monet asiakkaani, myös minä olen kokenut näitä tunteita. Usein. Ja tuolloin on aina puhuminen jonkun kanssa auttanut. Yrittäjänä sitä haluaa puhua näistä toisen yrittäjän kanssa, koska vain toinen yrittäjä ymmärtää yskän. Kunpa vain uskaltaisimme sanoa tämän ääneen.
Meillä yksinyrittäjillä kun ei välttämättä ole sitä toista tosi läheistä yrittäjäystävää, jolle puhua suoraan. Kuten moni asiakkaani sanoo, pitäisi voida oksentaa asiat ulos. Me kaikki tarvitaan ulkopuolista, luotettavaa päätä ja olkapäätä kuuntelemaan. Ymmärtämään ja ehkäpä kertomaan kokemuksiaan kentältä. Vertaiskokemuksia. Voi olla, että yllätyt, mutta tosi moni isommankin firman johtaja haluaa toisinaan vain kuuntelemista. Ihminen on luonteeltaan puhuva olento, silleen ne ajatukset lopulta päässä selkeytyy. Vaikkei se pahimmalla hetkellä siltä tunnukaan.
Siispä puhumaan ja kirjoittamaan arjesta, sen moninaisuudesta!
Juttu julkaistu alunperin 11/2016 Suomen Yrittäjien yksinyrittäjäpalstalla.
