10 myyttiä yrittäjyydestä – tarua vai totta?
Minä tunnustan! Olen yrittäjä. Olen ollut sitä jo viimeiset 20 vuotta ollen niistä viimeiset 10 vuotta tuplayrittäjä. Minulla on siis Suomessa ”yhden miehen työpaja” eli toiminimi ja Baltiassa tällä hetkellä 9 ihmistä työllistävä osakeyhtiö. Tämän vuoksi olen paitsi yksinyrittäjä, niin myös ”hullunrohkea” muiden ihmisten työllistäjä. Molempia yrityksiäni yhdistää niiden toimiala eli oman intohimoni kohteena oleva johtaminen ja johtamisen kehittäminen. Olen mielestäni varsin kokenut yrittäjä, vaikka koenkin, että minulla on vielä paljon opittavaa. Yrittäjyysvuosieni aikana olen kohdannut monia yrittäjyyteen ja yrittämiseen liittyvää myyttiä ja harhaluuloa, joita nyt koetan tässä kirjoituksessani oman kokemukseni ja näkemykseni pohjalta edes jonkin verran oikoa, tai miksei myös todistella oikeaksi.
Myytti 1. ”Yrittämisellä rikastuu!”
Totta, ja myös tarua! On kyllä totta, että jotkut onnekkaat kyllä ovat voineet rikastuakin omien töittensä hedelmistä, mutta valitettavasti suurin osa yrittäjistä ei näin tee. Tästä mm. Suomen verottaja pitää hyvää huolta. Onnistuessaan moni yrittäjistä voi kyllä vaurastua tai ainakin kykenee elättämään itsensä ja perheensä, mutta valitettavasti monen, etenkin yksinyrittäjän, leipä on hyvin kapea.
Myytti 2. ”Yrittäminen on elämäntapa!”
Totta! Mielestäni yrittämiseen ei riitä pelkkä ”leipäpappina” oleminen, vaan siinä menestyäkseen vaaditaan intohimoista suhtautumista omaan agendaansa sekä ”läpi kivien” vievää asennetta. Tätä perustelen sillä, että leivän voi kyllä hankkia helpommallakin kuin ryhtymällä yrittäjäksi. Moni menestyvä yrittäjä näyttääkin omassa työssään ja elämässään intohimoa, tunteen paloa ja suurta energiaa, jotka tekevät heistä hyviä yrittäjiä.
Myytti 3. ”Yrittäjäksi voi ryhtyä kuka tahansa!”
Tarua! Yrittäjyys ei todellakaan sovi kaikille, vaikka sitä tällä hetkellä poliitikot ja TEM:n virkamiehet koko ajan rummuttavatkin. Pakolla tai muiden kehotusten voimalla kukaan ei voi, eikä saa, ryhtyä yrittäjäksi. Yrittäjällä pitää ensinnäkin olla sisäsyntyinen tarve lähteä yrittäjäksi. Yrittäjyyden pitää olla hänelle keino toteuttaa itseään ja tavoitella unelmiaan. Lisäksi yrittäjäksi ryhtyvällä pitää olla edellytykset kunnossa. Hänellä pitää olla mm. yrittäjyyteen tarvittava kokemus ja/tai koulutus, hyvä liikeidea, potentiaalisia asiakkaita sekä pitkällisen pohdinnan kautta tehty päätös yrittäjäksi ryhtymisestä selkeästi mielessään. Lisäksi tuo yrittäjyyspäätös pitää perustua omiin pohdintoihin ja ratkaisuihin eikä työvoimaviranomaisten ja poliitikkojen ”seireenilauluihin”.
Myytti 4. ”Yrittäjä jää lopulta aina yksin!”
Totta! Monia ihmisiä yrittäjyydessä kiinnostaa itsenäisyys ja oma päätöksentekovalta. Nämä asiat ovat kyllä totta mutta pitää muistaa, että kolikolla on myös kääntöpuolensa. Yrittäjä joutuu aina ottamaan työssään riskejä, joskus pienempiä, mutta toisinaan myös suurempia. Kun hän onnistuu, kaikki tuntuu hyvältä ja olalletaputtajia löytyy ympäriltä, mutta epäonnistuessaan hän huomaan kaikkien äsken häntä vielä olalle taputtaneiden hävinneen ja jääneensä täysin yksin. Yrittäjän pitää muistaa, että hän itse joutuu vastaamaan päätöksistään ja niiden seurauksista.
Myytti 5. ”Yrittäjä selviää yksin!”
Tarua! Yrittäjä ei saa jäädä ”märehtimään” omaan ”verstaaseensa”, vaan hänen pitää jatkuvasti pyrkiä verkostoitumaan muiden yrittäjien ja myös muiden ihmisten kanssa. Hänen pitää käydä erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa, liittyä yrittäjäjärjestöihin sekä nykymaailmassa toimia aktiivisesti myös sosiaalisessa mediassa. Verkostoitumisessa ydinajatuksena mielestäni on: ”Kukaan ei tunne sinua, ellet itse pidät yritystäsi ja itseäsi esillä:”
Myytti 6. ”Yritys olen minä!”
Totta! Yrittäjä on ”naimisissa” oman yrityksensä kanssa 24/7. Tämä ei tarkoita sitä, että hänen täytyy raataa niska limassa, vaan enemmänkin sitä, että hänet tunnetaan yrittäjänä joka paikassa koko ajan. Kärjistettynä esimerkkinä voisi sanoa, että jos yrittäjä vetää toista ihmistä turpaan kapakassa ollessaan vapaalla, heti kommentit ovat suurin piirtein tällaisia: ”Joo, hän muuten omistaan tuon firman!” Yrittäjä edustaa joka paikassa paitsi itseään myös yritystään. Toisen palveluksessa olevat harvoin joutuvat tällaiseen tarkasteluun.
Myytti 7. ”Yrittäjän pitää tehdä vähintään yksi konkurssi ollakseen todellinen ja kokenut yrittäjä!”
Totta ja tarua! Suhtautuminen konkurssiin vaihtelee eri maissa suuresti. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa yrittäjä voi tehdä konkurssin menettämättä kuitenkaan arvostustaan muiden silmissä. Esimerkiksi Richard Bransonilla oli uransa alkuvaiheessa ainakin pari konkurssia ennen kuin hän löysi kultajyvän perustettuaan Virginin. Branson kertoo, että konkurssit opettivat hänelle paljon yrittämisestä ja liike-elämästä. Toisin taas on meillä Suomessa, missä konkurssin tehnyttä yrittäjää kohdellaan pahimmillaan kuin roskaa. Lisäksi hän itse menettää konkurssissa paitsi omaisuutensa, niin myös itsekunnioituksensa. Kumpi tapa kannustaa enemmän?
Myytti 8. ”Yrittäjä ei vapaapäivää näe!”
Tarua! Ainakin tämä on iso toive, sillä itsensä loppuunpolttanut yrittäjä on lähipiirilleen ja itselleen suuri rasite. Olen usein kuvannut yrittäjyyttä tasasivuisella kolmiolla, jonka kulmat muodostuvat elämän kolmesta tärkeimmästä asiasta: Työstä, Perheestä ja Omasta ajasta. Oma aika tässä tarkoittaa mm. harrastuksia ja ystäviä. Yrittäjän elämässä pitää olla tavoitteena ylläpitää näiden kolmen asian tasapainoa, sillä jokaiselle pitää olla aikaa. Jos joku kulma, esimerkiksi Työ painottuu liikaa, vie se aikaa pois muilta elämän tärkeiltä asioilta. Jatkuva näiden kolmen asian epätasapaino tuo elämään stressiä, lisää jaksamisongelmia ja lopulta, pahimmassa tapauksessa, koko korttitalo sortuu ja tulee burnout. Yrittäjän pitää huolehtia jaksamisestaan, terveydestään ja ihmissuhteistaan.
Myytti 9. ”Yrittäjä ei osaa sanoa Ei!”
Liian usein totta! Monesti kuulee sanottavan, että asiakkaalle ei voi sanoa ”ei”, sillä näin sanottuaan yrittäjä menettää hänet kilpailijalleen. Oman pitkän yrittäjäkokemukseni kautta voin sanoa, että onneksi useimmiten asia ei ole näin. Suurimmassa osassa tapauksista asiakkaan kanssa on mahdollista sopia muutoksista ja vaihtoehdoista varsin sujuvasti. Tosin ”ein” sanominen voi kyllä aluksi tuntua varsin pahalta. Muistelen, että itseltäni siihen meni noin kolme vuotta ennen kuin uskalsin näin tehdä. Jännitin asiaa paljon, mutta saatuani ei-sanan suustani, asiakas ottikin sen vastaan hyvin ja saimme sovittua hyvässä hengessä toisen vaihtoehdon.
Myytti 10. ”Yrittäjä kohtaa jatkuvaa kateutta!”
Valitettavan usein totta! Olen havainnut, että näissä kadehtijoissa on ainakin kaksi selkeää ryhmää, ensinnäkin ne, jotka eivät ymmärrä yrittämisestä yhtään mitään sekä toiseksi muut yrittäjät. Ensimmäisessä ryhmässä kohdistuu yrittäjiin jonkinlainen glamour-tunne, jossa yrittäjä nähdään eräänlaisena ”vauraana riistäjänä”. Häntä on tällöin helppo kadehtia ja epäillä yrittäjän toimintatyylejä. Toinen ryhmä on sikäli mielenkiintoinen, sillä onhan olemassa myös sanonta: ”Yrittäjää ei ymmärrä kukaan muu kuin toinen yrittäjä.” Tällöin luulisi, että toinen yrittäjä ymmärtämällä yrittäjyyttä antaisi tukea myös muille yrittäjille, mutta olen usein havainnut, että ns. ”kollegiaalinen kateus” on liankin totta. Tätä esiintyy etenkin paljon kilpailluilla aloilla ja pienillä paikkakunnilla, joissa yrittäjät kilpailevat keskenään rajallisista asiakkaista. Itse päätin jo kauan sitten, etten välitä selvästi kateellisista kommenteista ja asenteista, vaan pyrin luomaan yhteisymmärrystä muiden kanssa avoimuudella ja verkostoitumisella. Näin olen mielestäni varsin hyvin kyennyt välttämään kateuden karikot.
Olen siis itse toiminut yrittäjänä 20 vuotta. Voin rehellisesti sanoa, että päivääkään en tästä ajasta kadu. Tai no, ehkä joitakin asioita tekisin näin jälkiviisaana toisin, mutta pääsääntöisesti olen tyytyväinen omiin kokemuksiini. Olen joskus pohtinut, että miltä tuntuisi palata takaisin palkkatyöhön toisen palvelukseen, mutta olen todennut, että ainakin minulla olisi erittäin vaikeaa enää sopeutua tähän. Rakastan oman työni haasteita, itsenäistä päätöksentekoa ja tietynlaista kliseisesti ilmaistua ”yrittäjän vapautta”. Minulla on vielä suuri intohimo ja palo omaan työhöni ja sen jatkuvaan kehittämiseen. Minulle ainakin yrittäjyys on elämäntapa, josta en hevillä luovu! Toivon, että muutkin yrittäjät pystyisivät kokemaan tätä. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että vaikka yrittäjyys ja yrittäminen vaativat kovaa työtä ja siihen paneutumista, antaa se myös paljon. Yrittäjyys parhaimmillaan mahdollistaa omien ammatillisten unelmien toteutumista, antaa suunnan elämälle sekä tuo myös sitä vaurastumista, mitä jokainen työltään odottaa. Yrittäminen voi siis olla myös iloinen asia!
Esa Lehtinen
”Esa Lehtinen (FM, MBA) on konsultti ja yritysvalmentaja sekä tulisieluinen ihmislähtöisen johtamisen esitaistelija. Hän on ”tuplayrittäjä”, joka on valmentanut niin Suomessa kuin myös Baltiassa ja Keski-Euroopassa yli 20 vuoden ajan erityisalueinaan johtaminen, esimiestyö sekä henkilöstön vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojen kehittäminen. Esa kirjoittaa johtamiseen ja työelämän ilmiöihin keskittynyttä ”Konsultin jaarituksia” -blogia, joka on noussut Suomen tunnetuimpien alan blogien joukkoon.”
Tule mukaan Redesanin maksuttomiin webinaareihin keskiviikkoisin klo 11.
