Yrittäjyys verissä
Lapsena minusta piti tulla näyttelijä tai laulaja. No, aika pian tajusin olevani aika surkea näyttelemisessä ja vaikka osasin laulaa, niin en oikein kehdannut laulaa jos joku kuunteli. Näiden unelma-ammattien jälkeen halusin yrittäjäksi. Tai en oikeastaan tietoisesti varmastikaan koskaan sanonut haluavani yrittäjäksi, vaan oletin aina että minusta tulisi yrittäjä. Samalla tavalla, kun oletin aina olevani tulevaisuudessa äiti. Nyt olen molempia ja voin todeta, että ovat kyllä vaikeimpia ja samalla antoisimpia asioita elämässäni.
Kuinka usein unelmoinkaan säännöllisistä työajoista, hyvästä palkasta ja vuosilomista ja lomaltapaluurahoista. Varsinkin alkuvuosi on täyttä tuskaa köyhänä yrittäjänä, kun näkee kavereiden Facebook-virran täyttyvän ihanista paratiisikuvista ja lakatuista varpaankynsikuvista uima-altaalla. Itse katselen ulos ikkunasta Vantaalaisen lähiön risteystä ja nauran ukonkäppänöille, jotka kävelysauvoineen ja vetolaukkuineen pysähtyvät keskelle risteystä turisemaan kuulumisiaan. Ja kiitän onneani, että osaan nähdä hienoja asioita myös harmaassa arjessani.
Yrittäjäksi
Miten hyvin koulutettu, suomenruotsalainen ekonominainen sitten päätyy köyhäksi yrittäjäksi Vantaalaiseen lähiöön? No varmaan samalla tavalla, kuin kaikki kanssayrittäjänikin! Minä halusin luoda itse oman työpaikkani ja tavoitella kuuta taivaalta. En uskonut sen vievän näin pitkään, mutta toisaalta tässä on ollut monia mutkiakin matkassa. Mukaan lukien avioero, yksinhuoltajuus, osa-aikatöitä siellä ja täällä, yhteenmuutto uuden avokin kanssa, perheenjäsenen tapaturmainen kuolema ja yksi kappale nokkakolari 80-tiellä rattijuopon kanssa. Jos nämä elämään kuuluvat elementit olisi poistettu tästä yhtälöstä, olisin todennäköisesti jo kiinni ihan kohtuullisessa palkassa tässä vaiheessa. Mutta elämä on. Ja elämä opettaa
Väitän, etten olisi näin hyvä yrittäjä tänä päivänä, ellen olisi käynyt läpi tätä elämän vuoristorataa. Yrittäjyys ja sen rinnalla kulkeva elämäni on ollut paras ja kamalin koulu, minkä olen käynyt. Ja minähän olen käynyt monet koulut. Olen nimittäin ylioppilas, merkonomi (yo), tradenomi ja ekonomi. Niin ja on minulla jonkinlaiset baarimikon paperitkin olemassa jossain kaapin perukoilla, kustansin nimittäin kauppatieteen opiskelut työskentelemällä baarissa. Joku voisi sanoa, että olisiko ollut fiksumpaa valita alaan liittyvä työpaikka? No olisi, sen tajusin vasta paljon myöhemmin!
Mitä minä sitten teen? No ihan älyttömästi töitä ja vaikka tuloni ovat tällä hetkellä edelleenkin naurettavan (tai oikeasti itkettävän) pienet, niin väitän silti olevani erittäin hyvä työssäni. Olen saanut todella paljon positiivista palautetta asiakkailtani ja olen tämän kannustamana aina jaksanut jatkaa, vaikka lompakko onkin huutanut tyhjyyttään.
Olen laskenut, että olisin ainakin viidennen sukupolven yrittäjä. Kyllä se on niin, että minun tapauksessani veri vetää yrittämään. Olen nähnyt yrittäjyyttä ihan pienestä asti ja tuntuu, että se olisi minulla geeneihin kirjoitettu. Olen ollut varmasti jo palkkatyöläisenä ärsyttävän yrittäjähenkinen – yrittänyt muuttaa asioita, joita ei ole haluttu muuttaa ja turhautunut työstä, jota ei hoideta kunnolla ja ajoissa. Nyt jälkeenpäin hieman naurattaa tuo työntekijäminäni touhukkuus.
Minä olen viestinnän ammattilainen. Olen yrittäjyyteni aikana ehtinyt syventyä viestintään monelta eri kantilta sivutöissäni. Olen toiminut toimittajana kahdella eri kielellä (suomi ja ruotsi), olen opettanut markkinointia ja viestintää ja olen syventynyt sosiaalisen median maailmaan niin käytännön tasolla, kuin teoriassakin. Itse asiassa kirjoitin vuosina 2004-2005 graduni aiheesta peer-to-peer marketing, eli suomeksi somemarkkinointi tai puskaradiomarkkinointi. Tuolloin tosin ei vielä käytetty sanaa sosiaalinen media.
Lvngroom Oy
Se mitä teen asiakkailleni ei ole Facebook-sivujen luomista tai Twitterin päivittämistä, vaan se on huomattavasti syväluotaavampaa. Lähdetään liikkeelle asiakkaan tarpeita ja tuotteista ja mietitään mikä on se viesti jonka potentiaalinen asiakas sieltä verkon tietomassoista oikein löytää. Miten se potentiaalinen asiakas etsii tietoa, vai etsiikö ollenkaan? Lähdemme usein liikkeelle siitä, että miten asiakkaamme tällä hetkellä myy ja mitä myyntitilanteessa sanotaan. Ja sitä kautta ryhdymme miettimään mikä on se viesti jolla saamme ne potentiaaliset asiakkaat tarttumaan juuri meidän asiakkaaseen. Tähän tarjoamme yleensä digimarkkinoinnin keinoja ja somestrategiaa. Mutta usein lähdemme myös tuottamaan sitä merkityksellistä sisältöä asiakkaallemme. Teemme mahdollisesti videoita ja valokuvaamme sellaisia kuvia, joita asiakas voi hyödyntää vielä pitkään tulevaisuudessa, vaikka hän itse hoitaisikin viestintänsä jatkossa.
Joskus teemme myös nettisivut, vaikka aina vannommekin ettemme enää tee sellaisia. Mutta kun asiakas haluaa meiltä nettisivut, niin kyllähän me ne tehdään. Kunhan se on osa sitä viestintästrategiaa. Parhaimmillamme olemme kun pääsemme hulluttelemaan asiakkaan kanssa ideoilla ja niiden toteutuksilla. Rohkeasti heittäytyvä asiakas on ilo meille ja me saamme tuotettua niin hurjan hienoa materiaalia, että asiakkaallekin se maksaa itsensä nopeasti takaisin.
Meillä on muutama erikoisuus, joita haluamme painottaa tuotteissamme. Uusin lisäys tuoteperheessämme on tapahtumaraportointi sosiaalisessa mediassa. Me lähdemme tekemään raportointia aina kuvakärjellä. Se tarkoittaa sitä, että lähes livetilassa puskemme laadukasta ja ammattimaista kuvamateriaalia asiakkaan somekanaviin ja samalla tuotamme tapahtumasta laadukkaan kuvapankin tulevaa käyttöä varten. Usein meidän tehtävänämme on myös toimittaa nopeasti materiaalia tiettyihin mediataloihin, joiden kanssa asiakas on jo aiemmin neuvotellut tästä kuvien ja mahdollisten lyhyiden tekstien toimittamisesta.
Itse tykkään myös kouluttaa somehommia. Olen kouluttanut urani aikana paljon eri alan ihmisiä aina yrittäjistä ja yritysten työntekijöistä poliiseihin, kirkon miehiin ja naisiin, sekä kunnan eri osastojen henkilöihin. Olen kuulemma käytännönläheinen ja miellyttävä kouluttaja, joka uskaltaa lohkaista ronskimpiakin vitsejä aina välillä. Koulutan mielelläni molemmilla kotimaisilla, mutta olen minä englanniksikin muutamat luennot pitänyt.
Mihin haluaisin keskittyä tulevaisuudessa?
Pitääkö minun keskittyä johonkin? Niin ne väittävät, jotka ovat menestyneet rahallisesti minua paremmin (pidän siis itseäni menestyjänä ammatillisesti, mutta rahallisesti olen vasta lapsen kengissä). Minä haluaisin tarjota pk-yrityksille koko palettia ja sen lisäksi tuottaa isompia palvelukokonaisuuksia isommillekin tahoille, onko se väärin? En halua hieroa pelkkiä kuntien strategioita tai tuottaa pelkästään videoita. Haluan auttaa yrityksiä myymään enemmän, tekemään parempaa tuottoa ja löytämään juuri oikeat kohderyhmänsä viestinnän keinoin. Haluan kasvattaa omaa yritystäni asiakkaitteni rinnalla. Meille se unelma-asiakas on sellainen, joka ymmärtää meidän vahvuutemme ja ottaa kaiken mahdollisen siitä irti ja haluaa kasvaa rinta rinnan meidän kanssamme.
Mutta jos rehellisiä ollaan, niin kyllähän minä valokuvauspuolta haluaisin vahvistaa yrityksessämme. Rakastan ihmisten kuvaamista. Osaan ottaa ihmisitä kuvia, jotka näyttävät samalla heiltä itseltään, ja samalla kauniilta ja todellisilta. Ja opin koko ajan enemmän. Videoiden ammattimaisempi editointi on minulla oppimislistallani myös seuraavana, mutta olen siirtänyt tätä eteenpäin jo pidemmän aikaa, koska arvatenkin se on sellainen juttu, että kun antaa pikkusormen, niin se vie koko käden 😉
Laura Johansson
viestinnän moniottelija ja ennen kaikkea yrittäjä
Lvngroom Oy
www.lvngroom.fi
Henkilökohtainen blogi: www.toimistokissa.fi
