MINÄ JA YRITTÄJYYS – AJATUKSIA MATKAN VARRELTA
Olen ollut yrittäjänä viisitoista vuotta. Yritykseni markkinat ovat murroksessa ja on jälleen kerran aika miettiä, mihin suuntaan laivani keulaa käännän. Tätä pohtiessa mieleen nousee ajatuksia siitä, miksi minä olen yrittäjä ja miksi haluan olla sitä edelleenkin.
Yrittäjyys on ollut lähellä sydäntäni jo lapsesta asti. Nuoruuden kesät työskentelin 13-vuotiaasta lähtien äitini matkailualan yrityksessä Viitasaarella. Vastuuni kasvoi kesä kesältä. Ensimmäinen opiskelujen jälkeinen työpaikkani Matkailuyhdistyksen toiminnanjohtajana ja myöhemmät pestit elinkeinoyhtiömme kehittämishankkeiden projektipäällikkönä ja toimitusjohtajana olivat käytännössä yrittäjyyttä yrityksen sisällä. Suurimman osan aikuisiästäni olen nukkunut maatalousyrittäjän kanssa samassa sängyssä.
Kesätöitä lukuun ottamatta kaikki työni ovat olleet sellaisia, joissa olen käynnistänyt toiminnan nollasta. Muistan hyvin tunteen, jonka vallassa olin, kun juuri valmistuneena 25-vuotiaana kauppatieteiden maisterina seisoin Pohjois-Karjalan Matkailuyhdistyksen toimistossa, jossa ei ollut yhtään huonekalua, ei edeltäjää, joka olisi perehdyttänyt ja paikkaa myös hakeneen kilpakumppanin tukijat yrittivät pistää kapuloita rattaisiin. Siitä se lähti.
Halu oman yrityksen perustamiseen kasvoi vähitellen, kun neuvoin ja autoin tulevia ja alkuvaiheen yrityksiä ollessani Pihtiputaalla matkailuasiamies, yritysneuvoja, projektipäällikkö ja yrittäjyyskouluttaja. Mietin, pohdin ja tuumailin, uskallanko. Rohkaisua antoi menneiden polkujeni tarkastelu. Lukion jälkeen lähdin yksin opintojen perässä Turkuun ja myöhemmin Helsinkiin. Sulhanen oli koko ajan Keski-Suomessa. Opiskelujen jälkeen muutin työn perässä Joensuuhun. Sulhanen oli edelleen Keski-Suomessa. Ja hyvin pärjäsin.
Muutaman vuoden jälkeen sulhaseni teki päätöksen jatkaa vanhempiensa maatilaa. Minä sanoin itseni irti Joensuun hommista ja muutin 12 vuotta yksin asuneena ja itsellisesti eläneenä sulhaseni ja hänen vanhempiensa kanssa samaan taloon, työttömäksi Pihtiputaan Kärväskylälle. Sen hetkisen tunnelmankin muistan oikein hyvin.
Kahden viikon päästä olin töissä Pihtiputaan kunnassa ja kuukauden päästä odotin esikoistani. Kun olin ollut kunnassa kymmenen vuotta ja pyöräyttänyt sinä aikana kolme poikaa, kunta lakkautti viisi uusinta virkaa ja minun virkani oli niiden mukana. En lannistunut, vaan tein erilaisia projekteja ja tutkimuksia ja jonkin ajan kuluttua huomasin olevani töissä paikallisessa elinkeinoyhtiössämme. Yksi kuntapäättäjä kävi erikseen kiittämässä, kuinka asennoiduin tilanteeseen.
Koska olin muutoksissa pudonnut aina jaloilleni, kuten toinen kuntapäättäjä kerran sanoi, uskoin itseeni myös silloin, kun kymmenen vuotta elinkeinoyhtiössä työskenneltyäni päätin sanoa itseni irti ja perustaa yrityksen. Taas kerran tyhjän päälle. Hullu, kun lähdet vakituisesta toimitusjohtajan paikasta, sanoivat monet. Halusin sparrata ja kouluttaa ja olla tekemisissä asiakkaiden kanssa. Toimitusjohtajana tein sitäkin, mutta minulla oli monia tehtäviä, jotka eivät tuntuneet omalta. Ahdistus rupesi tulemaan välillä kaveriksi. Opiskelijoille olenkin kertonut, että yrittäjyys poisti palleaa kuristaneen mötikän.
Annoin itselleni kesäloman v.2001 aikaa pohtia tilannetta. Sinä kesänä koin, että kaikissa tiedotusvälineissä teemana oli ” Sinä rakennat omat tulevaisuutesi. Jos haluat muutosta, tee se itse” jne. Nehän sanoivat, että perusta Riitta nyt jo se yritys. Ja niinhän minä tein. Viimeisen kimmokkeen antoi Finnveran myönteinen lainatarjous. Minulla oli pelimerkkejä, joiden varassa pystyin käynnistämään toiminnan.
Tänä vuonna olen ollut yrittäjänä 15 vuotta. Toiminta lähti liikkeelle yllättävän nopeasti: työnhakuvalmennuksia ja pitempään työttömänä olleiden urasuunnittelukoulutuksia, yrittäjyyskoulutuksia ja projektiosaajan koulutuksia. Suurin osa Ely-Keskusten tilaamia ja oman yritykseni tuottamia kokonaisuuksia. Työkenttänä oli ensisijaisesti Keski-Suomi ja Pohjois-Savo. Parhaimmillaan kymmenen pitkää koulutusta yhtä aikaa ja ringissä oli mukana lukuisia päteviä yrittäjäpohjalla toimivia kouluttajia. Joinakin vuosina kirjanpitäjäni totesi, että kylläpäs sinä teet hyvää tulosta.
Markkinat rupesivat vähitellen muuttumaan, kysyntä vähenemään ja kilpailu kiristymään. Oli taas mietittävä, mihin panostan, minne käännyn. Siinä vaiheessa rupesin ymmärtämään verkostoitumisen merkityksen. Laskeskelin, että viivan alle jää melkein saman verran, vaikka teen osan töistäni yhteistyössä muiden aikaisemmin kilpailijoiksi kokemieni kanssa. Sillä tiellä olen nyt. Liikevaihto on pienempi ja kannattavuuskin nyt toistaiseksi vähän alemmalla tasolla, koska julkisrahotteisen koulutuksen tilanne koskettaa myös yhteistyökumppaneita.
Katse on nyt kääntynyt työvoimakoulutuksen ohella muille koulutus- ja valmennusmarkkinoille. Nyt käännän yritykseni keulaa suuntaan, jossa en aina olisikaan loppuasiakkaille ilmainen, vaan muuttuisin vähitellen maksulliseksi naiseksi. Yksin ja pelkästään omaa alihankkijaverkostoa pyörittämällä ei pärjää. On oltava mukana monissa eri verkostoissa, otettava some paremmin haltuun, tehostettava tuotteistamista, ruvettava myymään itseään enemmän ja nostamaan usko itseensä sille tasolle, jolla se vilkkaimpina vuosina oli. Ja on muistettava, että tulevaisuuden pitää varautua jo silloin, kun vauhti on vielä kova. On myös tajuttava, että vuodet eivät ole veljeksiä ja että kulutaso on muistettava suhteuttaa tulojen mukaan. Sekin on tiedostettava, että kyllä se mötikkä puristaa joskus yrittäjänkin palleassa. Vaikutusmahdollisuudet sen poistamiseen ovat kuitenkin omissa käsissä. Heikoistakin hetkistä pääsee eteenpäin, kun jaksaa uskoa asiaansa ja itseensä. Katsaus omaan yrittäjyyspolkuun tuntuu tästä näkökulmasta voimaannuttavalta.
Olen ihan innoissani. Tunne on, että täältä tullaan!
Riitta toimii myös Redesan verkoston sparraajana. YritysSparraus & HankeSparraus.
Riitta Vaittinen
Olen kouluttaja, valmentaja, sparraajaa ja näyttötutkintomestari. Yritystoimintaa suunnittelevat ja mikroyrittäjät ovat lähellä sydäntäni. Olen ollut ja haluan olla heidän kumppaninaan ja kannustajanaan kaikissa yritystoiminnan osa-alueissa. Töitä olen tehnyt ensisijaisesti Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa. Toiminnan laajentaminen muualle Suomeen kiinnostaa myös.
