Yksinyrittäjän paras sosiaaliturva – Verkostot!
Yrittäjä on valitettavasti aika lainsuojaton otus jos jokin menee pieleen. Yrittäjällä voi mennä pieleen monikin asia, eivätkä kaikki pieleen menot aina johdu itsestään yrittäjästä. Silti yrittäjä kärsii ja joutuu pulaan. Häpeää, nolotusta, itkua, rahapulaa, tuskaa ja pelkoa. Mitä tehdä?
Yrittäjä on ahdingossa, henkisesti ja taloudellisesti : yrittäjällehän lasketaan tuloiksi YEL-tulot, tulot joita ei välttämättä oikeasti tulekaan. Ne ovat vain paperilla. Tämä ei ole ihan oikein, mutta se on jo oma juttunsa se. Mitä siis tehdä kun menee perseelleen eikä valoa tunnu näkyvän? Mikä meitä auttaisi?
Verkostot!
Laajat verkostot, edes jonkunlaiset, jossa on erilaisia ihmisiä ympärillä hätä-apuna tarpeen mukaan. Toki muistakaamme vastaavasti itsekin olla päinä ja olkapäinä omille verkostomme jäsenille. Win-Win. Jakamalla saa paljon myös itselle. Annetaan niin saadaan. Saadaan ja annetaan takaisin.
Oma kohtaisena kokemuksena kerrottakoon joidenkin vuosien takaa itseäni kohdannut katastrofi kun työtilassani havaittiin homeongelma ja itse sairastuin tuosta vakavasti. Kaikki oli hävitettävä ja aloitettava jotenkin alusta.
Siinä oli mennä rahat, firma, työ, terveys, avioliitto… Jaksaminen oli kortilla, jos sitä oli ollenkaan toisinaan. Miksi minä? Tuolloin kirjoitin ensitöikseni kehittämisyhtiöön meiliä ja kysyin mitä tehdä tällaisessa tilanteessa? Sain vain yhdet pahoittelut vastauksena. Siitäpä olikin apua!
Niinpä päätin käyttää verkostojani, muuta vaihtoehtoa ei ollut. Löysin sairaanhoitajan, lääkärin, juristin, päitä ja olkapäitä. Rahatilanteen ollessa 0 € – tai oikeastaan rutkasti miinuksella. Onneksi uskoni huomiseen päivään on minua aina vienyt eteenpäin ja niin nytkin. Ja ne verkostot. Verkostojen avulla pääsin lopulta eteenpäin: uudet tilat, muutto, maalaamiset, kalusteet, arjesta selviytyminen, kuuntelu ja puhuminen yhdessä. Asioiden purkaminen ja työstäminen. Jopa rahallinen apu.
Oleellista oli olla rehellinen ja avoin verkostoilleni. Tahtotila jatkaa yrittäjyyttä kaikesta huolimatta auttoi päivittäin selviytymään yrittäjäystävieni ohella.
Tämän tarinan opetuksena muistuttaisin, miten tärkeä asia verkostot ovat etenkin yksinyrittäjälle, miksei muillekin. Et koskaan tiedä milloin tarvitset apua. Älä siis vähättele verkostojasi vaan kerää niitä aktiivisesti. Parhaan avun saat lopulta näistä – siksi puhun aina että yrittäjän paras sosiaaliturva on oikeasti verkostot.
Niin metsä vastaa kun sinne huudat!
Tsemppiä alkavaan vuoteen – luodaan verkostoja yhdessä!
t. Sanna Jylänki, yrityssparraaja
