Mitä se semmoinen on? Se tunne, kun haluaa vain yrittää, puhua yrittämisestä, kehittää yritystään, edesauttaa toisten yritysten kehittymistä, helpottaa monella saralla yrittäjäarkea ja olla päänä ja olkapäänä.
Kai se eräänlaista hulluutta on, sillä lailla sopivasti. Välillä on vaan pakko kulkea pää pilvissä ja porskuttaa menemään, vaikkei olisikaan ihan varma siitä mihin tie vie. Tai oikeastaan eihän sitä koskaan ole – kun yrittää. Mutta sitä on yrittäminen. Rohkeita askelia, joskus harhaankin, mutta eteenpäin. Jatkuvasti hiukkasen kehittäen.
Kaupassa työskennellessäni nuorena tyttönä halusin tehdä kampanjoita, tapahtumia ja hauskoja ideoita, jotta saisin myynnin paremmin vetämään ja asiakkaat tykkäämään. Panostin vastuualueisiini, kuten juusto-osastooni, oikein toden teolla. Silloin mietin yrittäjyyttä ensimmäistä kertaa, mutten kuitenkaan halunnut kauppiaaksi.
Halusin kyllä tehdä ja toimia, innovoida, ideoida, kehittää. Tehdä tulosta ja olla paras. Tuo ajatus silloin jopa hiukan ahdisti, sillä toisen palveluksessa ei oikein voinut säätää kaikkea, mitä olisi halunnut touhuta ja mitä olisi halunnut kokeilla. Vaikkakin, täytyy antaa suuri kiitos tuolloisille kauppiaille, jotka antoivat melko vapaat kädet toimia ja toteuttaa. Noita päiviä olen monesti muistellut nyt yrittäjänä ja yrityssparraajana.
Yrityksen kuuluukin kehittyä ja kehittää toimintaansa jatkuvasti. Paikalleen jämähtäneen yrityksen talouskin jämähtää ennen pitkää. Kehittämisen ei tarvitse olla massiivisia toimenpiteitä, mutta jotain koko ajan. Kun saat yhden kehittämiskohteen toimimaan, alat jo tuumata seuraavaa. Kehittämistä kaipaavat jossain välissä markkinointi, myynnin tekniikat, asiakkuuksien tehostaminen, tuotteiden kehittäminen, palveluiden parantaminen, laskutuksen tehostaminen, kulujen karsiminen, toimitilojen päivittäminen jne.
Kehittymisen este?
Monesti pelkäämme ”olla paras” ja erottua muista. ”Mitähän muutkin miettivät?” Toisaalta, eikös sen juuri niin pitäisi mennäkin? Pitää pystyä erottumaan, palvelemaan paremmin! Pitää voida sanoa, tahdomme parhaiksi! Ei se ole omahyväisyyttä, se on kehittymisen ensimmäinen askel. Tahtotila. Sitten mietitään, miten tahtotilasta päästään toteutuksiin ja sitä kautta tuloksiin.
Tavoitteet kannattaakin aina asettaa sen verran korkealle, että hiukan hirvittää itseäänkin ja sitten ehkä vielä pikkuisen lisää. Myynnin- ja markkinoinninohjaamisen parissa vuosia työskennellessäni olen kokenut, miten tavoitteiden asettaminen alkaa ohjata toimintaa melkein väkisellä, vaikkei niin haluakaan.
Este olemme monesti siis me itse. Ei edes raha eivätkä muut ulkopuoliset tekijät. Kehittämistä voi siis tehdä pienilläkin resursseilla, kun vain sitkeästi uskoo ja kaivaa niitä timantteja jatkuvasti, vaikkapa sparraajan avustuksella!
Yrittäjyyteen voi siis rakastua, siitä voi helposti tulla intohimo. Intohimo kehittää ja yrittää.
Sanna Jylänki
Redesan Oy
