Ennen kokopäiväiseksi yrittäjäksi ryhtymistäni, olin kuullut useita tarinoita yrittäjyydestä. Olin myös nähnyt läheltä useita epäonnistumisia. Näissä epäonnistumisissa oli usein kyse asioiden vyyhdistä jossa syystä tai toisesta väsynyt yrittäjä viimein itse oli se epäonnistumisen vauhdittaja.
Yrittäjyys oli siis kuin kuuma peruna: Se polttaisi jos sen ahmisi ja kylmänä se olisi hyödytöntä.
Silti yhä uudelleen ajattelin mitä kaikkea voisinkaan tehdä jos olisin yrittäjä.
Tein vuosia sivutoimisesti asioita joita todella halusin. Tein työnohjauksia ja tapasin avun tarpeessa olevia ihmisiä ja pyydettäessä luentoja asiantuntijuuteeni nojaten.
Ajattelin edelleen taloudellisesti olevan mahdotonta elättää itseni kokopäiväisenä yrittäjänä, pelkäsin myyntiä. Erityisesti pelkäsin sitä että en erottuisi kilpailijoistani. Tämä siitäkin huolimatta että koko ajan opiskelin ja valmistuinkin.
Luin sinisen meren strategian jo vuosia sitten.
Olin aloittanut realiteettiterapian opinnot 2014 ja niiden parissa minuun teki erityisen vaikutuksen jo edesmennyt Leon Lojk. Hän oli vaimonsa kanssa vienyt silloiseen jugoslaaviaan Amerikasta tulleen Valinnan teorian. Hänen asenteensa ja suhtautumisensa elämään on inspiroinut minua ja antanut voimia uskoa, että myös minä muutun omilla toimillani.
Arvojaan vastaan ei voi elää loputtomasti, ellei sitten turruta itseään. Tein vielä vuosia kompromisseja itseni kanssa: elin kuin valjussa vedessä, toimeentuloni turvaten. Kun vihdoinkin nyt syksyllä 2015 tein ratkaisuni, oli oloni upea! Taloudellisesti olinkin sitten pulassa. En kuitenkaan antanut asian estää minua enää, olinhan tehnyt niin jo vuosia. Päätin että teen kaikkeni että selviän päivä kerrallaan kaikista laskuistani. Laskut olivat oma vuoreni jonne oli kiivettävä. Olin aivan liian ”tunnollinen”. Nyt teen sitä mistä nautin. Ja uskomatonta kyllä, heti kun päätin luottaa, asiat alkoivat järjestyä. Töitä minulla on niin paljon tälle vuodelle etten ehdi ottaa uusia asiakkaita, kuin vasta tammikuussa.



