Miten haahuileva auttaja voi pärjätä yrittäjänä?

Seikkailua vieraissa maisemissa – miten haahuileva auttaja voi pärjätä yrittäjänä?

Olen työskennellyt yrittäjänä 10 vuoden ajan. Sitä edelsi 16 vuoden työrupeama julkisessa terveydenhuollossa, ensin terveydenhoitajana ja sen jälkeen terveydenhuollon erityissuunnittelijana. Suvussani lähimmät yrittäjät löytyvät äidin puoleisista isovanhemmista, joilla oli K-kauppa maalla. Yrittäjyydestä en kuitenkaan tiennyt mitään sen syvällisempää aloittaessani. Mies sanoi suunnitelmistani kertoessani, että hyvä on, kunhan lupaat tuoda taloon sen verran rahaa kuin aiemminkin palkkatyöstäsi.

IMG_5598Yrittäjyyskurssilla käsiteltiin kaikenlaisia talouteen, yritysmuotoon, toiminnan suunnitteluun ja liikeidean jalostamiseen liittyviä asioita. Osa niistä kolahti, osa taas tuntui tuossa vaiheessa turhalta tai vaikealta ymmärtää. Minullahan oli unelma saada tehdä itseni näköistä työtä omalla tavallani niiden ihmisten kanssa, keiden halusin. Toki tunnollisena ihmisenä halusin tehdä suunnittelutyönkin niin hyvin kuin mahdollista, mutta sitten kävi niin, että työ vei mennessään: alkuvuosina työllistyin pariin pidempään kehittämisprosessiin ja lisäksi tuli runsaasti keikkaluonteisia työtehtäviä. Olin täys-, jollen ylityöllistetty.

Jälkeenpäin ajatellen hieman hirvittää miettiä ensimmäisiä yrittäjävuosiani. Unelmalla siinä mentiin, eikä aikaa jäänyt talouden suunnitteluun, saati myyntiin ja markkinointiin tai edes strategian luomiseen niitä varten. Aina ei tullut rahaa siten kuin aiemmin: joskus tuli enemmän, joskus taas vähemmän. Alkuvaiheen pitkien kehittämisprosessien päätyttyä jouduin toteamaan, että kohdallani alkoi itse asiassa vasta tuolloin ns. aloittelevan yrittäjän ”kuolemanlaakson” aika. Töiden ollessa minimissä oli pysähdyttävä ja mietittävä, miten tästä eteenpäin, kuinka löydän uusia asiakkaita, mihin haluan keskittyä alkuvaiheen joka suuntaan sähläämisen sijasta ja miten kehitän itseäni ja tuotteitani eteenpäin. Mietin myös vakavasti yritystoiminnan lopettamista ja toisen palvelukseen lähtemistä. Se aiheutti kuitenkin niin suurta vastustusta omassa mielessäni ja jopa kehossani, että päätin vielä kääntää viimeisetkin kivet ja katsoa, kuinka minun käy.

Alussa luulin, että toisten ihmisten tarinat kuormittaisivat minua työssäni eniten. Eniten kuitenkin kuormituin ja kuormitun ihan omasta itsestäni. Kerta toisensa jälkeen törmään kysymyksiin, joihin on pakko vastata ja jotka omalla tavallaan vievät minua eteenpäin, sekä työni sisällön osaajana että yrittäjänä. Alkuvuosina mietin myös toistuvasti, miten auttajan sielulla varustettu ihminen myy palveluitaan? Onko tällaisia palveluita edes lupa myydä? Mikä on oikea hinta? Onko minulla ns. pokkaa pyytää x-määrää euroja tuotteistani? Olenko tuotteineni sen väärti? Ja synkimpinä hetkinä: osaanko minä mitään? Olenko oikeasti ahne paska, joka tekee rahaa toisten hädällä (kuten olin kerran saanut eräältä kitkerältä ihmiseltä kuulla)? Ja miten ottaa vastaan negatiivista palautetta, kun se oman osaamisen myymisessä niin oleellisesti kietoutuu itseeni?

Näinä vuosina oma työnohjaus on ollut se, joka on palauttanut tai lempeästi johdattanut minut kerta toisensa jälkeen realiteettien, oman osaamiseni ja oman paikkani löytämisen äärelle. Ymmärsin, että minun on kehitettävä molempia alueita, sekä työn sisältöä että yrittäjäosaamista, samanaikaisesti onnistuakseni.

Minulla on ollut näiden vuosien aikana mahdollisuus kehittää ammattitaitoani myös erinäisissä koulutuksissa ja verkostoitumalla yrittäjäkollegojen kanssa. Toisten avun ja viisauden vastaanottaminen on mielestäni ollut yrittäjänä toimimisessa oleellista: olen äärimmäisen kiitollinen tielleni sattuneista hyvistä ihmisistä. Ja myös niistä ikävämmistä kohtaamisista, joiden avulla olen joutunut kysymään itseltäni niitäkin kysymyksiä, joita en olisi halunnut.

Summa summarum: haahuileva auttajakin voi pärjätä yrittäjänä ja ottaa haltuun vieraat maisemat, oppia asioita, jotka aiemmin tuntuivat täysin vierailta ja käsittämättömiltä ja tuntea olonsa niissä vähitellen ihan kotoisaksi. Ja samalla säilyttää sydämensä sekä tehdä intohimolla sitä työtä, mikä kerta toisensa jälkeen vie sielun liekkeihin.


Sanna_makipaa

www.sannamakipaa.fi

Olen Sanna Mäkipää, koulutukseltani terveydenhoitaja ja TtM. Työskentelen kahdella eri toimialueella: koulutan ja valmennan kiintymyssuhdeteoriaan pohjautuen erityisesti traumataustaisten lasten, nuorten ja heidän perheidensä kanssa työskenteleviä ammattilaisia ja adoptio- ja sijaisvanhempia sekä toimin työyhteisöjen ja organisaatioiden kehittämistehtävissä organisaatiokonsulttina, työnohjaajana (STOry), valmentajana ja kouluttajana. Olen tehnyt töitä omassa Capacitas Familia -yrityksessäni 10 vuotta. Työskentelen sekä asiakkaitteni luona että omassa toimitilassani Helsingin Kurvissa.

Jaa tämä artikkeli

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on pinterest
Share on print
Share on email

Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lisää luettavaa

Kirjaudu tilillesi

Tilaa Redesanin uutiskirje

Haluatko saada bloggauksemme ja vinkkimme suoraan sähköpostiisi? Tilaa uutiskirjeemme ja liity joukkoon – voit poistua milloin vain haluat. Tilaajana saat etuja mm. verkkokoulutuksiimme! Tilaajalahjana 20 € ostokuponki!