Eliisa Moilanen – Redesanin uusi yrittäjäosakas

Julkaistu Julkaistu: Blogit

Eteläkarjalainen keskisavolainen kohtaa savolaisen keskisuomalaisen

Miehen kanssa yhdessä ostettu huonokuntoinen talorumilus oli muuttunut kodiksi Varkauden maaseudulla Kurolassa. Aktiivinen remontti oli ohi, mutta uutta, ihan tavallista, työpaikkaa ei ollut vieläkään löytynyt uudelta kotipaikkakunnalta. Olin akateeminen työtön. Ylikoulutettu ja alityöllistetty. Taas yhden työhaastattelun jälkeen, jossa olin esitellyt käytännön läheisesti omia näkemyksiäni homman hoitamisesta, isäntä tuumasi: ”menit sitten piällysmiehiä neuvomaan… ei tuu mittään…” Ja oikeassa oli. En saanut paikkaa.

Näillä sanoilla oli kuitenkin kauaskantoisempi vaikutus, sillä nuo sanat saivat minut tosissani mielikuvittelemaan millainen olisi Se Ihan Oikea Unelmieni Työpaikkaeliisamoilanen_redesan_leikattu_pysty:

  • Selkeät ja omien arvojeni mukaiset tavoitteet
  • Sykähdyttävä missio (itseä suurempi tavoite)
  • Onnistumisia yhdessä muiden kanssa
  • Positiivinen ja innovatiivisuuteen kannustava ”Pelle Peloton” -ilmapiiri
  • Tuloksellisuus – ”rahhaakin sais tulla sen verran ettei aina olis rahahuolia”
  • Vapaa tyyli ja työaika saavuttaa halutut tulokset
  • Uusia ideoita ja yhdessä tekemistä
  • Haasteita ja onnistumisia sopivassa suhteessa
  • Verkostoitumista ja muiden osaamisen ihastelua

Kun lisäsin tähän listaan oman osaamiseni vuosien varrelta, niin mielessäni alkoi muodostua kuva omasta kehitystoimistosta, joka auttaa pienyrityksiä menestymään. Minustako yrittäjä?

Mutta minulla oli ongelma. En halunnut alkaa yrittäjäksi yksin. Tunsin itseni ja tiesin, että olen parhaimmillani yhdessä sparriparin kanssa. Tarvitsin siis yrittäjäkumppanin, osakkaan. Toisen hurjan, joka olisi valmis lähtemään tällaiseen seikkailuun. Varovasti kalastelin henkilöitä, joiden osaamista arvostin, mutta rohkeaa heittäytymistä tuntemattomaan ei heiltä tuntunut löytyvän.

Syksyllä 2015 olin päättänyt perustaa oman yrityksen viimeistään vuoden 2016 alusta alkaen. Tein töitä sen eteen, ja kysyin neuvoa itseäni viisaammilta. Joskus ”neuvot” saivat minut suorastaan vihaisiksi, niin huonoilta ne minusta tuntuivat. Mutta ne taisivatkin olla vain yrittäjätesti, sillä se lisäsi sinnikkyyttäni ja päättäväisyyttäni ryhtyä yrittäjäksi. Samoin kuin, se että yli puolivuotta aikaisemmin jättämästäni avoimesta hakemuksesta soitettiin ja tarjottiin mahdollisuutta tulla työhaastatteluun. Mutta päätös unelmatyöstä ja yrittäjyydestä oli jo tehty, joten sanoin: ”Kiitos, mutta ei kiitos!”

Kesällä olin kuullut Sannan nimen eräältä arvostamaltani yrittäjältä. Neuvo oli jopa niin suora, että hän kehotti minua Sannan juttusille: ”Teidän kannattaisi tavata!”. Neuvo oli unohtunut liiketoimintasuunnitelmani kirjoittelussa, mutta muistui mieleeni marraskuun pimeinä iltoina. Tutustuin Redesanin nettisivuihin: ”Juu, jotain tällaista itsekin tarvitsisin.” Tutustuin Redenettiin ja sen ilmaisiin koulutuksiin. Kuuntelin Sannan pirteää ääntä iltaisin jopa niin paljon, että isäntäkin alkoi tunnistaa: ”Onks tää taas se selkeä-ääninen nainen?”. Kehuin, että nämä koulutukset ovat tosi hyödyllisiä. Löysin Redesanin neuvolakortin, jonka avulla minun oli tosi helppo lopultakin kirjoittaa liiketoimintasuunnitelmani valmiiksi.

Olin tykästynyt Sannan tyyliin jo ennen kuin tapasimmekaan ja päätin, että jos joku, niin Sanna osaa minua nyt auttaa tässä yksinyrittämisen pulmassani.

Joulukuun alussa 2015, päivää ennen kuin minulla oli aika varattuna paikalliseen uusyrityskeskukseen, varasin sparrauksen ja ajelin tapaamaan Sannaa. Matkaa oli noin 150 km, ja matkan aikana asetin itselleni ja tapaamiselleni mielessäni tavoitteen: ”Toivon, että tapaamisemme menee niin hyvin, että Sannan Redesan haluaa osakkaaksi tähän mun juttuun”. No, minäpä en ole haaveissani vaatimaton, vaan annan palaa täysillä!

Saavuin Jyväskylään, toimistolle saapuminen oli jo Redesanin kotisivun videosta tuttu. (Vaikka ensin ajoin kyllä ohi, kun vauhtia oli risteyksen kohdalla liikaa.) Vähän jännitin ensitapaamistamme livenä – entäs jos Sanna ei olekaan sellainen kuin olin luullut. Sanna aloitti palaverin iloisesti, mutta asiallisesti. Eihän hän ollut minua koskaan tavannutkaan. Aloitin kehitystoimistoni liikeidean esittelyn ja noin vartin päästä löin ongelmani pöytään: ”Mistä niitä fiksuja hallituksen jäseniä ja osakkaita oikein voi löytää?”. Sannan vastaus oli yllättävä: ”Sopivaa osakastahan minäkin olen pian viisi vuotta etsinyt, ei niitä tosiaankaan ole helppo löytää.” Suoraan sanoen hämmennyin noin rehellisestä vastauksesta, salamannopea pettymyskin taisi ehtiä häivähtää mielessäni. Kunnes Sanna jatkoi: ”… mutta nyt minusta tuntuu, että sellainen taisi juuri astua ovesta sisään. Onks sulla aikaa jutella vähän pidempäänkin?” Ensimmäinen tapaamisemme olikin sitten kolme tuntia ja päätös yrityskumppanuudesta oli tehty. Kaksi hullua heittäytyjää olivat löytäneet toisensa! Verkostoituminen ja somepöhinä kannattaa!

Tällä tiellä ollaan. Tänään 4.4.2016 minusta tuli siis virallisesti Yrittäjä. Ja ihanaa, että saan tehdä sen Sannan kanssa. Tuki ja turva. Mutta onneksi olen tässä viime kuukausien paremman tutustumisen aikana huomannut, että minustakin on ollut Sannalle tukea ja turvaa. Sellaista uskonvahvistusta, jota jokainen pienyrittäjä tarvitsee. Insinöörimäisyyteni tasapainottaa Sannan pulppuavia ideoita. Mutta keskinäinen luottamus ja yhteinen intohimomme auttaa pienyrittäjiä on vahva moottori yhteistyöllemme.

Lue lisää ja tutustu minuun paremmin…

Muutoksista voi myös tykätä

Isona minusta tulee insinööri!

En muusta tiennyt, isän tyttönä halusin isän kaltaiseksi – isoksi ja viisaaksi.

Kävin tunnollisesti koulua. Ensimmäisenä koulupäivänä oli pettynyt, kun en saanutkaan läksyjä.

Vilkas ja puhelias, uteliaskin. Isäni kertoo tarinaa kuinka pohjanmaalla kaikki talon lapset olivat istuneet hiljaa silmät pyöreinä ja kuunnelleet höpötystäni. Olin 5-vuotias. Hieman ehkä rauhoittunut iän myötä.

Muutimme Imatralle, Etelä-Karjalaan, kun olin 6-vuotias. Imatralta tunnen olevani kotoisin, vaikka jo tuohon kuuden vuoden ikää mennessä olimme asuneet jo neljässä kodissa. Muuttaminen ja muutos on aina ollut minulle helppoa, jopa luontaista. Tutustun helposti uusiin ihmisiin ja suhtaudun muutoksiin mahdollisuuksina. Aikuisiälläkin olen muuttanut yli viisitoista kertaa.

Kehittäjän mielellä työssä ja vapaalla

kokemus_redesanValmistuin Lappeenrannan Teknillisestä Korkeakoulusta energiatekniikan diplomi-insinööriksi vuonna 1991. Pahimpaan lamaan. Sain kuitenkin töitä laatuinsinöörinä ISO9000-laatujärjestelmien parissa. Laatuajattelu ja toiminnan selkiyttäminen, prosessiajattelu, tulivat tutuiksi. Prosesseja kuvattiin ja uudistettiin, mutta usein jo pelkkä niiden kuvaaminen suoristi niiden mutkia. Nykyisin muistelen tuota laatumappiaikaa hieman hymyillen. Kuinka mullistavaa olikaan kun yritysten sisäiset tietojärjestelmät ja intranetit kehittyivät, eikä laatukäsikirjan muutoksista ei enää tarvinnut ottaa kymmentä paperikopiota ja päivittää mappeja. Ja vielä tiedottaa palaverissa, että muutoksia on tapahtunut.

Laatujärjestelmä- ja prosessiosaaminen johti minut Nokiaan Tampereelle. Aloitin marraskuussa 1995 työni Nokia Mobile Phonesin Tampereen varsin pienen tuotekehitysyksikön laatupäällikkönä. Alkuvuonna 1996 toimin jo perehdyttäjänä ja kummina monelle uudelle nokialaiselle, sillä ne olivat aikoja, jolloin IT-buumi haki opiskelijatkin luentosaleista töihin.

Pidän ja arvostan Nokiaa oman työelämäni korkeakouluna, jossa sain tehdä töitä upeiden ihmisten kanssa ja oppia koko ajan uutta. En ole luontaisesti nörtti, mutta monia tänäkin päivänä tarvittavia taitoja ja tietoja vain tarttui itseenikin Nokian innostuneessa ilmapiirissä. Viimeisimpänä projektinani Nokialla toimin projektipäällikkönä isossa muutoshankkeessa, jossa koko softaorganisaatio opetteli uutta ketterää ohjelmistojen tekemisen toimintakulttuuria, Agile SW Development. Vaalin onnellisia ja hyviä Nokia-muistojani, sillä onneksi en koskaan itse kokenut Elopin Nokiaa ja tarinan synkeitä loppuvaiheita.

Kyllästyneenä Nokian sisäisiin ja jatkuviin organisaatiouudistuksiin päätin hypätä uusiin haasteisiin vuoden 2010 alussa. Halusin nähdä kuinka pieni yritys ponnistaa markkinoille innovatiivisen tuotteensa kanssa. Menin mukaan jätevesien pienpuhdistamoja kehittäneeseen pienyritykseen, jossa oli mukana kuitenkin sijoittajapääomaa. Ajattelin, että omistajalla on osaamista ja sijoittajalla ns. kärsivällistä rahaa, joten hylkäsin ison Nokian, koska halusin nähdä kuinka uusi tuote saatetaan markkinoille, ja pieni yritys kasvaa. Halusin olla mukana pienessä kasvutarinassa. Tästä tarinasta ei kuitenkaan tullut menestystä, sillä jätevesiasetuksen uudelleenkäsittely eduskunnassa keväällä 2010 sulatti tuotteen markkinat.

Tavoitteita ja LEANia

Uskon, että elämässä pitää olla tavoitteita ja unelmia. Olin aina sanonut, että Tampereella minua ei pidättele mikään muu kuin mielenkiintoinen työ. Vanhenevat vanhemmatkin arveluttivat ja mietin muuttoa lähemmäs heitä. Lappeenranta – ei, Kouvola – ei, no, Lahteen sitten.

Otin yhteyttä erääseen lahtelaiseen toimitusjohtajaan, jonka tunsin nuorena laatuinsinöörinä. Emme olleet olleet yhteyksissä liki pariinkymmeneen vuoteen, mutta rohkeasti vain otin puhelimen käteeni ja soitin hänelle. Esittelin itseni ja kerroin, millainen merkitys hänellä oli ollut minuun urani alkumetreillä. Ihailin hänessä sitä, kuinka hän luotti tehtaalla omiin työtekijöihinsä sekä siihen kuinka jokainen haluaa olla hyvä työssään mitä tekee. Puhelu oli merkityksellinen. Kesälomien jälkeen tämä toimitusjohtaja lähetti minulle sähköpostin, jossa kertoi päättäneensä jäädä eläkkeelle ja oli valmis suosittelemaan minua seuraajakseen, jos vain hakisin paikkaa. No huh! Minäkö toimitusjohtajaksi?

Elämässä olen kuitenkin oppinut, että pitää uskaltaa ja olla rohkea.

Pitää uskaltaa myös tavoitella unelmiaan ja joskus ihan pyytää haluamaansa. Sanoin kyllä – haluan juuri tämän kyseisen firman toimitusjohtajaksi – kehittämään sen toimintaa ja ihmisiä. Sain unelmaduunin, vuokrasin pikkuyksiön ja aloitin työt. Pian sain taloni Kangasalla myytyä ja ostin uuden kodin Lahden Möysästä. Hassun alun perin paritaloksi rakennetun rintamamiestalolta näyttävän sokkelon, jonka vanhanaikaisen suurella tontilla oli ihana pihasauna ja retuperällä oleva ränsistynyt puutarha.

Olen fixaaja. Haluan kunnostaa ja ”ehjätä”. Kehittää ja parantaa. Se on ollut kaikelle toiminnalleni luontaista aina. Kotini ovat siitä ehkä paras esimerkki, esimerkki jonka ystäväni tunnistavat. Mutta kun jälkeenpäin mietin työuraani niin sama teema on kantanut kaikissa työpaikoissani. Yhdessä onnistuminen on parasta. Teen mielelläni valmistelevia hommia yksinkin, mutta parhaat ajatukset ja ideat jalostuvat vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Roolini on luontaisesti ollut kannustava ja ratkaisuja hakeva. Sellainen sparraaja, vaikka en sitä osannut sillä sanalla aluksi kutsuakaan.

Lahden aikoina pääsin toteuttamaan myös yhtä unelmaani. Aloittamaan yrityksen kehitystyön LEAN -menetelmin. Olin jo pitkään halunnut päästä soveltamaan LEAN -ajattelua niin, ettei ihmisten ideat ja innostus törmää johdon kapuloihin tai vanhanaikaisiin asenteisiin. Ihan parasta duunia!

Kohti omia unelmia – Ei voi olla rohkea jos ei hieman pelota

Olen kokenut myös potkut ja työttömänä olemisen. Toimitusjohtajana sain potkut liian omapäisestä käytöksestä, mutta en tekisi mitään toisin. Minun oli valittava, olinko uskollinen itselleni ja ”omalle jengilleni” vai firman ylemmälle johdolle, jotka tuijottivat vain numeroita. Valinta oli helppo. Olen siis myös potkut saanut entinen toimitusjohtaja.

Toimitusjohtajavuosieni aikana tapasin myös nykyisen avomieheni Heikin, joka on yrittäjä. Veljeni on myös yrittäjä. Olen läheltä kokenut mitä yrittäminen voi pahimmillaan ja parhaimmillaan olla. Silti haluan nyt lähteä samalle ja samalla täysin omalle yrittäjämatkalleni.

Olen nyt asunut Varkaudessa kaksi ja puoli vuotta. Uudelle paikkakunnalle kotiutuminen ja tutustuminen ottaa aikansa. Se pitää vain hyväksyä ja olla itse aktiivinen. Talon remontin lisäksi työttömänä (hain kyllä aktiivisesti töitä) päätin, että nyt minulla on aikaa tehdä kaikkea sellaista mihin ei ole ollut aikaisemmin aikaa. Liityin mm. entisöintiryhmään, ympäristöluotseihin ja tanssiseuraan. Tärkein oppini onkin, että pitää lähteä liikkeelle – verkostoitumaan. Nyt kahden ja puolen vuoden päästä huomaan kuinka varsinkin pikkukaupungissa minullakin alkaa olla omaa verkostoa, josta on apua kun nyt aloitan yrittäjänä. Joku tuntee aina jonkun kehen minunkin kannattaisi tutustua. Tutustutaan ja verkostoidutaan! Ja odotetaan ilolla kaikkia uusia kohtaamisia! Hymyillään kun tavataan!

Sparraustuotteeni löydät täältä.

Eliisa Moilaneneliisa_moilanen_redesan

eliisa.moilanen@redesan.fi
050 518 1865

Kuvat: Valokuvaaja Iida Liimatainen

 

 

 

 

 

 

 



Haluatko saada bloggauksemme ja vinkkimme suoraan sähköpostiisi?
Tilaa uutiskirjeemme ja liity joukkoon - voit poistua milloin vain haluat.
Tilaajana saat etuja mm. verkkokoulutuksiimme!
Tilaajalahjana 20 € ostokuponki!


Share On Facebook
Share On Twitter
Share On Google Plus
Share On Linkedin
Share On Pinterest
Contact us

2 kommenttia “Eliisa Moilanen – Redesanin uusi yrittäjäosakas

Vastaa