Konkurssi – Kuolema?
Konkurssi – kun velkojia on enemmän, kuin sisään tulevaa rahaa. Hiukan yksinkertaistetusti.
Konkurssi kuulostaa pahalta. Sittenhän ei ole mitään. Olet huono yrittäjä, koska et osannutkaan hoitaa asioitasi oikein. Imago kärsii, miksei kauppa käynyt, tilasiko yrittäjä liikaa tavaraa, jättikö laskunsa maksamatta, osasiko katsoa yrityksensä perään? Tai ehkä yritysidea ei vain osunut oikeaan aikaan tai paikkaan.
Konkurssi on yrittäjyyden korkeakoulu.
Kun leikkiin läksit, teit päätökset niillä tiedoilla ja siinä tilassa niin hyvin kuin voit. Parempaa et olisi sen hetkisillä teidoillasi ja osaamisellasi voinut saavuttaa. Nyt tiedät enemmän, nyt osaat enemmän – jossittelu tässä kohtaa on yleensä hyvin turhaa, oikeastaan täysin turhaa. Mennyttä aikaa kun et voi kuitenkaan takaisin saada, et koskaan. On vain mentävä eteenpäin ja otettava opiksi. Harjoittelua se on pyörällä ajaminenkin ollut aikoinaan lapsena.
Yrittäminen on toisaalta kuin lottoamista. Menet vaiston varassa ja haparoiden, usein aika pimeää polkua, mutkitellen, välillä usein takapakkiakin ottaen. On otettava paljon erilaisia riskejä. Onnistua tai epäonnitua. Tai sekä että.
Häpeä. Epäonnistuminen.
Konkurssin partaalla päällimmäisenä on lähes aina häpeä: Mitä muut ajattelevat minusta? Miten käsitellä häpeän tunnetta ja luoda suojamuureja, selvitä eteenäpäin häpeästä huolimatta – miten niellä vitutus epäonnistumisesta ja myöntää epäonnistuminen?
Oikeasti kukaan ei kauaa muista tapahtumia, jäit henkiin, selvisit, menet eteenpäin. Olet ihminen. Kun kaadut, nouset ylös. Sillä vasta se on oikeaa yrittäjyyttä. Virheet opettavat vain paremmaksi, koko ajan! Älä siis syyllistä itseäsi! Mieti mitä opit.
Jokainen meistä tekee elämässään vääriä valintoja, miksi teemme niistä härkäsiä. Ne ovat kaikki elettyä elämää matkallamme. Yritys on kuin pieni lapsi, jota olet kasvattanut ja rakkaudella vaalinut, entä jos kasvatit sitä väärin?! Olet identioifioinut itsesi siihen yritykseen kiinni – etkä pysty ulkoistamaan näkemyksiäsi.
Voi olla myös tietoinen päätös vetää yritys konkurssiin – toisinaan se on vain ainoa vaihtoehto. Olisi siis hyvä, että jo perustamisvaiheessakin konkurssimahdollisuus kävisi mielessä. Mitä sitten tapahtuu? Menetätkö kasvosi, kuinka selviydyt? Eihän näihin kaikkiin tokikaan voi etukäteen vastata, sillä vasta elämä opettaa, tekeminen opettaa, yrittäminen opettaa!
Yritys on yritys – sinä olet ihminen!
Yrittäjä ja yritys ei ole sama kuin ihminen. Yrittäjällä sen sijaan on oikeus olla ihminen, elää, hengittää ja olla olemassa – yrittäjä on yksi rooli elämässä, vaikkakin se on hyvin hallitseva rooli, yrittäjyys – mutta se on vain rooli. Elämässä on muutakin. Kun tuntuu pahalta, ja ahdistaa, lähde korostamaan muita rooleja: isä , äiti, lapsi, rakastettu, innoittaja, kirjoittaja, urheilija, kannustaja, opastaja….
Ole avoin ja rohkaistu puhumaan kirjanpitäjäsi kanssa. Konkrussikin on projekti – miten selvitä ihmisenä ja jatkaa eteenpäin. Kun tarpeeksi laskuja on viivästynyt, sitä menee solmuun eikä enää uskalla soittaa kellekään, ei uskalla vastata puhelimeen, ei avata kirjekuoria. Ei näe valoa ulospäin. Vaikka kuitenkin kaikesta voi selvitä ja päästä eteenpäin, tavalla tai toisella. Raha on kuitenkin vain rahaa. Oma hyvinvointi on lopulta kaikkein tärkein – ensin pelastat itsesi, sitten vasta muita! Pidä aina huoli läheisimmistäsi sekä läheisimmistä verkostoistasi. Ne ovat lopulta yrittäjän paras sosiaaliturva, vaikkeivät ne rahaa voisikaan tuoda, ne tuovat olkapäätä, kannustusta ja tsemppiä päästä eteenpäin.
Suunnitelmallisuus ja pieniin paloihin pilkkominen auttaa tässäkin, kuten kaikiessa yritystoiminnassa. Niin ja ne verkostot, luotettavat sparraajat, mentorit, yrityskummit…
Konkurssi ei läheskään aina ole yrittäjän tekemä moka!
Mieti siis ensi kerralla kun kuulet jonkun tehneen konkurssin, että takana on vain ihminen! Ja sen aikaiset päätökset ja osaamiset. Anna armoa. Ole verkosto joka auttaa, ainakin päänä ja olkapäänä! Kun yrittäjällä menee huonosti, mene ja auta, osta häneltä, juttele hänelle, vie hänet kahville tai lounaalle, vaikka jäätelölle. Ole ymmärtäjä, joskus sekin auttaa pitämään yrittäjän ihmisenä, elossa. Jatkamaan taas elämää eteenpäin, oppineena jotain.
Yrittäjä joka epäonnistuu ja yrittää uudellaan, ei myöskään ole “ketku” jota pitää alkaa lynkata ja syrjiä. Yksityiselämässäkin kohtaamme kriisejä, joista voimme joillain tavoilla päästä eteenpäin, joten antakaamme tämä mahdollisuus siis myös yrittäjänä epäonnistuneelle.
Valoa on näkyvissä – konkurssi ei ole yrittäjän kuolema. Se on uuden alku!
Jos tuntuu että kaipaat päätä ja olkapäätä – varaa sparraus. Mekin kuljemme niissä samoissa haasteissa. Siksi tiedämme.
Sanna & Eliisa
