Työmyyrä
Perustin toiminimen 2005, ihan vain tienatakseni hieman lisää taskurahaa. Silloin olin päätoiminen opiskelija yliopistolla, jolla oli entuudestaan jo kaksi osa-aikaista työpaikkaakin. Silti aikaa tuntui riittävän vielä siihenkin. Koska opiskelin vaatesuunnittelua, oli luontevaa että toiminimen puitteissa tarjosin suunnittelu- ja mittatilaustyötä sekä korjausompelua. Suunnittelin ja valmistin pukuja yksityisasiakkaille sekä pienimuotoisesti omaa asustemallistoa, jota myytiin muutamassa liikkeessä Rovaniemellä. Taiteilu opiskelun, työssäkäynnin ja toiminimikeikkailun välimaastossa sujui hyvin ja tuntui luontevalta.
Sekä-että
Vuonna 2008 muutin mieheni kanssa Jyväskylään ja sain ”ihan oikean” palkkatyön ja keskityin kerrankin vain yhteen työhön. 2011 äitiyslomalla ollessani maailmantalous mullistui enemmän ja enemmän, työpaikkani meni alta ja jäin työttömäksi. Minulla oli taas aikaa tehdä käsilläni ja pieni taaperomme kulki äidin tekemät pipot päässä, neulepaidat päällä ja leikki äidin tekemillä pehmoleluilla.
Tuotesuunnittelijana valjastin kamppeet tuoteperheeksi, tuotteisiin lyötiin logot ja avasin verkkokaupan, ella ja ebba (www.ellajaebba.com), keväällä 2012. Ei tarvittu edes exel –taulukkoa, kun kävi selväksi, että pitää sitä olla muutakin tarjolla kuin pari pipoa. Aloin kasvattaa valikoimaa ja tällä hetkellä mukana on vaatteita, asusteita ja tarvikkeita useammalta merkiltä. Osa-aikaisen verkkokauppayrittäjyyden ohessa aloitin myös osa-aikaisessa palkkatyössä. Löysin itseni taas palkkatyön ja yrittäjyyden välimaastosta. En ole ikinä ajatellut, että työelämän pitäisi olla joko-tai vaan mieluummin sekä-että.
Kaikki illat ja viikonloput käytin verkkokaupan liiketoiminnan kehittämiseen, myyntiin ja kävin yrityksen kanssa eri tapahtumissa. Palkkatyö tarjosi turvallisen tulon, mutta toimi ajankäytöllisesti esteenä verkkokaupan kehittämiselle. Parin vuoden uurastuksen jälkeen alkoi näkyä valoa tunnelissa, mutta kokopäiväiseen työllistymiseen verkkokauppayrittäjänä olisi vielä pitkä matka. Piti miettiä, mitä oikeasti haluan tehdä, mihin suuntaan lähden yritystä viemään ja painiskelin eri vaihtoehtojen välillä.
Työntekijästä työn tekijäksi
Kesäloman alun elokuussa 2015 olin buukannut täyteen myyntikeikkoja. Olimme tulossa koko perheen voimin myyntikeikalta Tampereelta, kun Hippakaupan fb –sivuille ilmestyi myynti-ilmoitus, jossa etsittiin kirppikselle jatkajaa. En edes miettinyt asiaa kovin pitkään, vaan pyörät laitettiin pyörimään ja omistajavaihdos tapahtui nopealla aikataululla syyskuun puolessa välissä. Moni sanoi, että sinä jos kuka pystyt siihen ja että rohkea veto. Tsemppiä riitti ja ihmettelin, että onko tämä nyt niin iso juttu, sillä siirtymä ei tuntunut kovin suurelta. Olihan sitä harjoiteltu jo vuosia. Liiketoiminnan lainalaisuudet olivat tuttuja ja varauduin, että yllätyksiä tulee. Kuitenkin suurin yllätys tuli oman pään sisältä. Työntekijästä oli tullut huomaamatta työn tekijä.
Olenko nyt ”oikea” yrittäjä ja millainen yrittäjä sitten olen? Hyppäystä kokopäiväyrittäjyyteen voisi verrata elämäntapamuutokseen. Siinä täytyy miettiä uudelleen oma suhde työhön ja vapaa-aikaan. Palasin taas samaan ajatukseen, ei tarvitse olla joko-tai vaan voi olla sekä-että. Kaikki sisältyy samaan aikaan, samaan elämään. Ei aikaa tarvitse lokeroida; työaika, vapaa-aika, parisuhdeaika, oma aika. Jätetään ne etuliitteet pois. Jos työ on niin kivaa, että sitä puuhastelee jotakin pientä sunnuntaisinkin, niin eikö se ole parhainta elämässä, että voi tehdä sitä mikä kiinnostaa? Jos koko perhe haluaa lähteä mukaan kesäiselle myyntikeikalle, jossa lapsi hyppii pomppulinnassa silloin kuin äiti myy, niin eikö se ole parasta että voi yhdistää kaksi asiaa?
Yritin aluksi tehdä kovasti rajanvetoa työn ja vapaa-ajan välille jo perheenkin takia. Lapsi ansaitsee syödä iltapalan yhdessä vanhemman kanssa, ilman että räplätään sitä pikkutietokonetta, jota kännykäksi kutsutaan. Ilta-aika rauhoitetaan yhdessäololle ja kännykkä on öisin äänettömällä. Jari Sarasvuo muistaakseni totesi, että yhden yön aikana ei maailmassa voi tapahtua mitään niin mullistavaa, että yritys kaatuu tai jos tapahtuu, niin kyse on paljon vakavammasta asiasta. Vaikka annan paljon yrityksilleni, on minullakin oikeus vetäytyä rauhaan. Ja peräti velvollisuus tehdä se säännöllisesti oman jaksamisen takia ja loppuviimein asiakkaidenkin takia.
Voi kuulostaa itsekkäältä, mutta yrittäjä ja hänen jaksaminen on palapelin tärkein osa. Jos itse en jaksa, niin ei niitä yrityksiä kukaan muukaan pyöritä. Päätin pitää joululoman jo heti ensimmäisen syksyn jälkeen. Kokeneemmat totesivat, että sinähän olet fiksu kun tajuat ottaa lomaa jo nyt, etkä muutaman vuoden päästä kun olet piipussa. Mietin, olenko edes vakavasti otettava yrittäjä, jos en koe kertaakaan totaalista burnoutia, vaan haluan ottaa timeoutin. Pelonsekaisin tuntein ilmoitin asiasta asiakkaille, pelkäsin että mahtavatko he tulla takaisin seuraavana vuonna. Pelko oli onneksi turha ja ovi on käynyt tuttuun tahtiin.
Tekemisen palo
Jälkikäteen ajateltuna yrittäjyyteen hyppääminen tuntuu kuin olisi astunut rinnakkaistodellisuuteen. Täällä asioihin suhtaudutaan ihan eri tavalla ja ympärilläni on aivan mielettömiä yrittäjänaisia. Taivastelun sijasta toimitaan, nähdään mahdollisuuksia, nähdään yhteistyötä. Yrittäjyys ei siis olekaan elämäntapamuutos vaan muutos ajatustavassa. Monen kohtaamisen jälkeen mietin, mikä näitä ihmisiä ajaa, mikä saa heidät syttymään joka päivä? Heitä yhdistää intohimo ja palo omaa tekemistä kohtaan. Yrittäjyyden ydin on juuri sitä. Haluan vaalia sitä paloa itsessäni ja kannustaa kaikkia seuraamaan omaansa!
Heli Lankinen
Äiti, yrittäjä, TaM
ella ja ebba -lasten vaatteiden ja tarvikkeiden verkkokauppa www.ellajaebba.com
Hippakauppa -lasten vaatteiden ja tarvikkeiden kirpputori sekä vuokraamo www.hippakauppa.fi
