Yrittäjänä äitiyslomalle
Ensimmäinen lapsemme syntyi ollessani vakituisessa virkatyössä erityiskoulun opettajana ja rehtorina. Silloin pidin itsestään selvänä sitä, että haluan vauvan kanssa kotona laatuaikaa siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Tuona aikana sain päätökseen myös psykoterapeutin, työnohjaajan ja coachin opinnot. Innostus näiden opintojen aktiivisen soveltamiseen vei myös siihen tilanteeseen, että perustin oman yrityksen ja ryhdyin pienimuotoisesti tarjoamaan näitä palveluita hoitovapaalta käsin. Opinnot ja yritystoiminta ei olisi ollut mahdollista ilman oman perheen ja lähiverkoston tukea. Hoitovapaan ollessa loppusuoralla työt yrityksessä olivat koko ajan lisääntyneet ja harkinnan jälkeen päätin vielä hakea vuoden virkavapaata hoitovapaan jatkeeksi, jotta näkisin mihin suuntaan yritystoiminta olisi kehittyäkseen.
Jo puolivälissä virkavapaata oli kypsynyt lopullinen ratkaisu siitä, että irtisanoudun omasta virkatyöstäni ja jatkan päätoimisena yrittäjänä. Pian irtisanoutumiseni jälkeen tulin raskaaksi ja tätä kirjoittaessani toisen lapsemme laskettuun aikaan on enää vajaa viikko. Itse itseni työnantajana oli luonnollista, että nostin YEL-maksujen tasoa yli 6 kuukautta ennen laskettua aikaa. Äitiyspäivärahaanhan ei vaikuta yrittäjänä tienatut eurot vaan juuri se, millaisesta summasta maksat YEL-maksuja. Jos saat lisäksi jostain muuta palkkatuloa, lasketaan yhteen sekä palkkatulot että YEL-tulot äitiyspäivärahaasi. On ollut varsin opettavaista perehtyä näihin kiemuroihin, koska virkatyössä tai yleensäkin palkkatyöläisenä tällaiset asiat hoituvat yleensä kuin manulle illallinen työnantajan kautta.
Olen nauttinut suunnattomasti siitä, että olen voinut kalenteroida töitäni raskauden ehdoilla ja olen jaksanut tehdä töitä hyvin äitiysloman alkuun saakka. On ollut jopa hankaluuksia laittaa tauolle töitä, koska tykkään työstäni todella paljon ja sen rytmit olen voinut itse määritellä. Yhtenä haaveenani olisi, että voisin pikkuhiljaa vauva-arjen ehdoilla tehdä silloin tällöin pientä työkeikkaa, mutta sellainen hassu säädös on olemassa, että jos haluaa tehdä töitä vaikka vain tunnin päivässä kerran viikossa, tämä työ evää sinulta koko senpäiväisen äitiyspäivärahan, tienasit sitten yhden euron tai 10000 euroa sinä päivänä. Eli jos päiväkohtainen äitiyspäiväraha on hyvällä mallilla, ei suorastaan kannata tämän säädöksen nojalla tehdä töitä. Tässä pykälässä olisi mielestäni hiomisen varaa. Vauva asettaa arkeen ne kaikista tärkeimmät reunaehdot, mutta työn luonne ei läheskään kaikilla yrittäjillä ole sellainen, että se vaatisi heti 8 tunnin työpanosta per päivä, vaan tuollaisia lyhytkestoisia työkeikkoja pystyisi varmasti monikin tekemään siten, ettei vauva-arki siitä yhtään kärsisi mikäli lähiverkosto mahdollistaisi pienimuotoisen työnteon.
Monesti parjattu YEL-maksu kyllä tässä kohtaa on kullanarvoista maksettavaa, se on kuin itselleen panisi rahaa pankkiin. Yrittäjälle on myös ”outo” ilmiö, että Kelasta kolahtaa nyt säännöllisin väliajoin etukäteen määritelty summa tilille. Talous luo turvallisuutta.
Jännityksellä odotellaan vauvan syntymää, 4,5-vuotias isosiskokaan ei malttaisi enää päivääkään odottaa nähdäkseen oman pikkusiskon. Yrittäjyys ja äitiys on mahdollista yhdistää. Talouden realiteetit on tärkeässä asemassa, mutta kaikista tärkeimmässä roolissa on tässä kohtaa elämää pian syntyvä lapsi ja oma perhe. Ne ovat sellaisia asioita, joita ei mitata minkäänlaisilla valuutoilla.
Johanna Perttilä
Kirjoittaja on Dialogis-yrityksen perustaja, jonka päätoimialoina ovat työnohjaus, psykoterapia, coaching ja koulutukset. “-Tätä työtä tehdessäni olen omalla maaperällä, nautin työstäni suunnattomasti!”
[wysija_form id=”1″]
