Noin 10 vuotta sitten yritin löytää franchising- yrittäjiä, veljeni kanssa, perustamaamme franchising-
ketjuun. Tuntui, että potentiaaliset yrittäjät olivat Suomesta loppuneet. Päätimme ottaa avuksi Headhunter – yrityksen. Allekirjoitimme Headhunter- yrityksen tekemän sopimuksen ja olimme varmoja, että nyt alkaisi kertyä jonoa oven taakse. En enää muista kaikkia sopimuksen yksityiskohtia, mutta lyhyt se oli ja ns. itse tehty. Jälkikäteen ajatellen suurin puute oli se, että käsitteitä ei oltu kunnolla määritelty. Sopimuksen sisältö enteili Headhunter- yrityksen suurinta dealia ja meille kovaa kasvua. Molempien osapuolten mielestä kaikki oli niin kuin pitääkin.
Yrittäjien hakuprosessin piti mennä niin, että heidän ammattitaitonsa toisi meille valikoitavaksi potentiaalisia yrittäjäehdokkaita. Näistä meidän piti valita parhaat jatkoneuvotteluihin ja tehdä valittujen kanssa sopimus franchising- yrittäjyydestä. Aina yksi kullekin suunnitellulle toimipaikalle. Headhunter- sopimuksessa maksu oli sovittu ”sopimuksen tekemisestä” ja hinta oli kohtuullisen korkea.
Odotuksista huolimatta sopivia yrittäjiä ei alkanut löytyä ja molemmat osapuolet alkoivat turhaantua. Headhunterille syntyi kuluja, mutta ei tuloja ja kautta aikojen suurin deal alkoi kuihtua. Muutamia kandidaatteja meille esiteltiin ja teimme aina esi-/salassapitosopimuksen yrittäjäkandidaatin kanssa, kun neuvottelut olivat edenneet riittävän pitkälle. Kuitenkin vaiheessa, jossa ko. henkilön valinta ei ollut lainkaan vielä varma. Sopimuksella haluttiin turvata neuvotteluvaihe ja liikesalaisuudet. Varsinkin kun osalta Headhunter- yrityksen valikoimilta kandidaateilta löytyi jopa talousrikostaustaa. Parhaalta n. 100 kpl.
Aloimme saada suurehkoja laskuja koskien näitä esisopimuksia. Maksamalla nämä laskut olisimme maksaneet 3-4 kertaiset hinnat per toimialue. Ilman, että välttämättä olisimme löytäneet yhtään sopivaa yrittäjää. Perusteluna laskuille oli Headhunter- sopimuksen kohta, jossa laskutusperusteeksi määriteltiin sopimuksen syntyminen kandidaatin kanssa. Meidän näkemyksen mukaan lopullinen franchising -sopimus ja heidän mukaansa siihen riitti esisopimus. Menemättä pidemmälle siihen, miten kukin osapuoli asian näki ja miksi, niin sopimusriidan perussyy oli selvä. Huono sopimus!
Mitä tästä voi oppia? Sopimukset kannattaa laatia huolella ja hyödyntää ammattilaisten apua. Sopimusriita on valmis, jos jo lähtökohtaisesti se mistä sovitaan, on ymmärretty eri tavalla. Pienyrittäjän ei kannata tuudittautua siihen, että sopimuksen laatinut osapuoli on laatinut sen tasapuolisesti tai ammattitaitoisesti. Esimerkin tapauksessa Headhunter- yritys kuului isoon kansainväliseen ketjuun. Tästä huolimatta Headhunter- sopimus oli laadittu täysin prosessiin sopimattomaksi. Sopimuksessa olisi pitänyt määritellä tarkasti miten yrittäjien valinta toteutetaan ja koska maksu realisoituu. Erityisesti mitä ko. Headhunter-sopimuksessa tarkoitetaan käsitteellä Sopimus. Mutta kaikesta oppii. Itselleni tapaus oli vahva lähtölaukaus sille, että lähdin lukemaan yritysjuridiikkaa yliopistoon.
Runsaan 15 yrittäjävuoden ja kolmen Kehitysyhtiön toimitusjohtajana vietetyn vuoden aikana olen nähnyt monta vastaavaa tilannetta. Uusille yrittäjille annankin aina neuvoksi olla luottamatta tuuriinsa ja turvata oma business hyvillä sopimuksilla. Riitelyyn käytetty aika ja raha ovat aina kalliimpia kuin huolellinen valmistautuminen uuteen yhteistyöhön ja sopimukseen.
Olen KTM, lakiekonomi mutta ennen kaikkea yrittäjä. Teen töitä erilaisten yritysten kanssa laatimalla sopimuksia ja tarkastamalla yritysten käyttämiä sopimuksia, ennen niiden allekirjoittamista. Tarkoitus on auttaa asiakasta välttämään sopimusriskejä. Näkemykseni on liikkeenjohdollinen, eli taustastani johtuen näkemykseni ei rajoitu vain juridiikkaan.
Juha Tuominen, KTM
Yrittäjä
040 562 6407
