Entä jos kaverilla ei mene hyvin?

Miten käsittelemme toisen vaikeita tilanteita? Rynnistämmekö apuun vai kannustammeko kaikki muutkin pois apua tarvitsevan ympäriltä?

Näinä taloudellisesti monelle vaikeina aikoina voi tulla loistavastikin toimineelle yritykselle ikäviä yllätyksiä matkalla. Kiireessä unohdat hoitaa toimittajan tai palveluntarjoajan laskun ajoissa ja  huomautuslaskukin jää vahingossa, kiireessä, täpötäyden paperipinon tai salkun uumeniin. Huomaat olevasi yhtäkkiä perinnässä ja sitä kautta korkojen ja kulujen kasvaneen sen verran että joudut ehkä myös protestilistalle. Tai yhtenä kuukautena on mennyt hyvin ja veromaksut ovat tämän myötä suuremmat, kun taas seuraavana kuukautena onkin huomattavasti hiljaisempaa ja joudut tuolle pahansuovalle “mustalle” listalle. Monesti on punnittava, että maksanko verot vai jätänkö lapset ruokkimatta, rahan ollessa todella tiukilla. Veikkaan, että moni ruokkii ennemmin lapsensa ja yrittää elää maksamattomien laskujen kanssa päivän kerrallaan.

Varjopuoli näissä tilanteissa on se, että etenkin meillä Suomessa, jossa ollaan opittu vahtimaan ja kyräilemään naapureita sekä toisia yrittäjiä ollen kateellisia toisten menestyksille ja ilkkumaan menetyksille. Laitamme juttuja kulkemaan toisen kustannuksella, kun toinen oikeasti tarvitsisi apua, ei lisää ikävyyksiä tai selän takana puheita.

Jos tiedämme jollakulla olevan rahallisesti tai vaikka henkisestikin vaikeaa, eikö meidän kuuluisi yhdessä keksiä miten tästä päästään ylös? Jos kauppa ei hetkellisesti käy, kannustetaan omien verkostojemme ihmisiä asioimaan yrityksessä – ei sieltä pois. Puukon kiertäminen haavassa tappaa lopulta. Yleensähän juuri tuo rahavirtojen heikentyminen vaikuttaa melko nopeasti myös yrittäjän omaan henkiseen hyvinvointiin, eikä enää jaksa uskoa parempaan huomiseen ja niin kuilun partaalla horjuva putoaa kuiluun liian nopeasti. Otetaan siis kaverin hihasta kiinni, eikä anneta hänen pudota – lähes aina on olemassa mahdollisuus, kun vain osaa ja uskaltaa pyytää apua.

Tietenkin aina kannattaa pyrkiä neuvottelemaan laskujen eräpäivien siirroista toimittajien kanssa ensisijaisesti – mutta ihmisiä ja erehtyväisiähän me olemme kaikki, eikös? Tekevälle virheitä sattuu ja jaksaminen on toisinaan kortilla, meillä kaikilla. Kannustetaan siis myös niitä, joilla on tällä hetkellä vaikeampaa, tehdään yhdessä uusia mahdollisuuksia ja vielä koittaa se päivä, jolloin saamme nauttia tuloksista ennen pitkää kaikki!

Kun antaa – saa myös takaisin!