Ei aina onnistu!
Yrittäjä yrittää. Kokeilee, epäonnistuu, korjaa, epäonnistuu, korjaa taas ja onnistuu.. tällainen on kehittyvän yrittäjän kiertokulku. Päivät toistensa jälkeen ovat uusia, erilaisia, kehittäviä. Aivan normaalia. Siis ne epäonnistumiset. Ne kuuluvat yrittäjän arkeen.
Kuitenkin liian usein, etenkin tuoreet yrittäjät lannistuvat heti ensimmäisestä epäonnistumisesta. Joskus me pidempäänkin yrittäneet. Usko loppuu. Tai meinaa loppua. Tarvittaisi enemmän kannustusta ja uskon vahvistusta.
Aina toisinaan parjataan yrittäjä-sanaa. Sen pitäisi olla toteuttaja joidenkin mielestä. Itse olin vielä 5 vuotta sitten samaa mieltä, mutta sitten minua kohtasi suuri onnettomuus. Onnettomuus joka oli ajaa koko firman nurin, vieden mukanaan myös kodin ja perheeni. Mutta minä selvisin, selvisin verkostojeni ja avoimuuteni avulla! Enkä lakannut yrittämästä, vaikka epäusko oli vallannut minut monen monta kertaa usean vuoden aikana. Tapahtumasarja ajoi asiat raiteiltaan lähes neljäksi vuodeksi, neljäksi pitkäksi vuodeksi. Välillä minusta tuntui että olin hypännyt laiturilta syvään ja kylmään veteen, pitäen silmät kiinni ja puristaen nenästä ja pidätellen henkeä. Tietämättä pääsenkö pohjaan vai pintaan, välillä happi tuntui totaalisesti loppuvan. Oli totaalista pakokauhua. Pelkoa. Selviänkö?
Tämän kaiken jälkeen halusin kuitenkin edelleen yrittää, vaikka hetken kokeilin muutakin muutaman kuukauden ajan. Mutta ei, se ei ollut se juttuni. Yrittäminen on. Pikkuhiljaa aloin löytää valoa. Ajatukseni selkiytyivät ja siihen tarvittiin paljon sparrausapua ulkopuolelta.
Ja miksi se on yrittämistä? Yrittäjä on se
llainen ihminen, joka kohtaa yrittäjätiellään kaikenlaisia onnettomuuksia ja epäonnistumisia ja jaksaa ja haluaa silti yrittää aina vaan uudelleen. Yrittää yrittämästä päästyäänkin. Ei luovuta, vaikka välillä meinaakin. Silti aina löytää jostain sen voimavaran jolla jaksaa eteenpäin. Jaksaa yrittää. Jonain päivänä toteuttaakin!
Liian usein häpeämme moisia juttuja vaikka meidän pitäisi puhua näistä enemmän. Mietimme liikaa mitä muut meistä ajattelevat. Se on inhimillistä. Mutta siitä meidän yrittäjien olisi hyvä päästä yli. Emme nimittäin voi koskaan kaikkia miellyttää, eikä pidä edes yrittää. Koska silloin et miellytä ketään. Uskalla tehdä ratkaisuja, uskalla olla itsekäs, ja rohkea. Vain siten pääset eteenpäin. Yrittäjän tie on kivinen ja piikkinen, mutta silti rikastuttava. Kun siihen vain asennoituu oikein. Usko itseesi, usko juttuusi ja hae apua – älä häpeä!
Innostavaa alkanutta maaliskuuta!
Sanna Jylänki
Artikkeli on julkaistu alunperin Kottiin lehden Yrittäjänurkassa.
