Ruvetaanko hommiin?
Tekstiilipaino on ala, missä kilpailu on kovaa. Erittäin kovaksi sen tekee ulkomaiset isot tehtaat, missä t-paidan ja painatuksen hinta saadaan taatusti paljon halvemmaksi kuin Suomessa tehtävät erät. Me haluamme kuitenkin pitää työn Suomessa ja sen merkitys vain korostuu aikana, milloin valtion kirstu ammottaa tyhjyyttään ja työttömyysluvut ovat huimat.
Meillä kotimaisilla toimijoilla on kuitenkin monia muita valtteja, joihin ulkomaiset kilpailijat eivät pysty. Suurin niistä on palvelu. Valitettavan pieni prosentti tekstiileistämme on kotimaisia ja teenkin jatkuvasti töitä sen eteen, että tämä asia saataisiin paremmalle tolalle. Kotimaisuus on osoittautunut todella useasti myös laadun ja nopeiden toimitusten takeeksi. Vaikka esimerkiksi huppari ei olisikaan kotimainen, on meidän takana on ketju kotimaisia toimijoita, jotka myös tekevät omaa työtään sen eteen, että asiakaallamme olisi käsissään juuri hänen tarpeitaan parhaiten vastaava tuote. Tukkurit toimittavat meille tekstiilit nopeasti ja varmasti, koneet ja painomateriaalit toimittavat yritykset, joiden ammattilaiset tekevät meidän kanssa jatkuvaa yhteistyötä laadun takaamiseksi. Meidän työntekijä painaa tuotteet käsittämättömällä ammattitaidolla, jota ilman olisimme olleet monta kertaa pulassa. Jokainen meistä haluaa ja ennenkaikkea tarvitsee oman palkkansa, eikä se suomalainen työvoima ole halpaa. Eikä tarvitsekaan olla, sillä siitä saadaan vastineeksi jotain muuta: palvelua ja laatua. Niin korkealle kuin asiakaspalvelun arvostankin, ei se ole kuitenkaan koko totuus. Laatuun ja palveluun vaaditaan, että kaikki osat tästä ketjusta toimivat.
Meidän kotimaisten, paikallisten yritysten on turha valittaa korkeita veroja ja kaupan siirtymistä nettiin. Sillä(kään) valittamisella ei kauas pötkitä. Mitä jos sen sijaan kysyisimme itseltämme liudan kysymyksiä: Miten me voimme erottua? Miten me voimme olla parempia? Mitä me voimme tehdä uudella tavalla? Miten me kohtaamme asiakkaamme? Mitä me voimme ylittää asiakkaan odotukset? Miten me löydämme asiakkaamme? Jos hinta on ainoa valtti, millä pelata ja erottua, menemme metsään.
Minä toivoisin kovasti, että se toisten syyttely ja musta-valkoisuus yleisessä keskustelussa unohdettaisiin viimein ja ruvettaisiin oikeisiin hommiin Suomen taloustilanteen parantamiseksi. Mitä jos meistä jokainen osallistuisi talkoisiin Suomen työllisyyden parantamiseksi seuraavalla tavalla: Me yrittäjät luvataan nyt tältä istumalta, että me palvelemme meidän asiakkaat niin hyvin, että kukaan ei edes muista, että se meidän tuote saattaa olla muutaman prosentin kalliimpi kuin ulkomaisen kilpailijan? Se on meidän elinehto: olla ylpeitä ammattilaisia, jotka ei huonoa tuotetta tai palvelua tarjoa. Ja mitä jos jokainen meistä siinä asiakkaan roolissa miettisi ennen sitä ostosta, että olisiko tälle olemassa kotimainen tai paikallinen vaihtoehto? Ja muistaisi sen, että myös myyjäyrityksen työntekijällä ja yrittäjällä on oikeus siihen samaan, mihin asiakkaallakin: Suomen palkkatasoon ja työpaikkaan. Huonoa palvelua tai tuotetta ei kenenkään tarvitse ostaa, edes tästä kotimaisuus-syystä, siinä kohdassa vastuu siirtyy taas myyjälle. Toivoisin vain, että jokainen tiedostaisi niin siinä myyjän kuin asiakkaan paikalla, mihin kaikkeen sillä omalla valinnalla voi vaikuttaa.
Ollaan ylpeitä ja tuetaan meidän yhteistä osaamista!
Satu Ässämäki
Kirjoittaja on Jyväskyläläisen Tarrapaidan toinen yrittäjä, joka uskoo vahvasti paikallisuuden, hyvän keskustelun ja yhdessä tekemisen voimaan.
